skip to main |
skip to sidebar
Mä muistan sun mustikkasuun,
sä muistat sen kaiken muun
Mä muistan sun ihon ja savukkeen tuoksun,
sä muistat meidän kuuman virran juoksun
Mä muistan sun polven muodon,
sä muistat rakkauden luodon
Mä muistan suven oudon, kuuman,
sä muistat sen piinan, huuman
Mä muistan sut ja täysikuun,
sä muistat vain mut ja mustikkasuun
♥♥♥♥♥♥
Sä muistat kaiken muun,
mut mä vain sun mutrusuun
Sä muistat mun ihon hajun,
mä vain sen tunteen rajun
Sä muistat sen mökin oudon,
mä muistan sen yön soudon
Sä muistat mut ja täysikuun,
mä muistan sut ja mutrusuun
- Leena Lumi -
kuva Hanne
Sa sytytit mun ja sammutit mun,
alat aukaisit aarnion salatun,
veit liekistä tummahan hiileen,
teit tulesta panssarin viileen.
Olen luomasi sun, olen omasi sun:
jääneito kraatterin sammutetun.
- L Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Hanne
Isä rakas, kaikki taivaan tähdet sinä!
Siinä se seisoi kuin lapsen parku tai lokin viiltohuuto.
Saattoväki laski jo seppeleitään,
odotti pitopöydän antimia:
satakuntalaisen runsaita.
Sisko itki.
Minä hymyilin raskaana tiedosta:
Hän on tähtenä taivaani yllä.
- Leena Lumi -
Veden oppii janosta
ja maan merenkäynnistä,
liidon kivusta,
rauhan pistinraudasta,
rakkauden haudasta,
linnut lumesta.
Water, is taught by thirst.
Land - by the Oceans passed.
Transport - by throe -
Peace - by its battles told -
Love, by Memorial Mold -
Birds, by the Snow.
Rakkaimmat kasvot kiharoiden keskellä
kuin kukat multapenkissä,
kätensä valkeampi valasöljyä,
kun se ravitsee pyhää liekkiä,
kielensä vaelteli vielä hellemmin
kuin lehvistössä sävelmä.
Kun kuulee siitä, saattaa sitä epäillä.
Kun kokee sen, on pakko uskoa.
Her face was in a bed of hair,
Like flowers in a plot -
Her hand was whiter than the sperm
That feeds the sacred light.
Her tongue more tender than the tune
That totters in the leaves -
Who hears may be incredulous,
Who witnesses, believes.
Se on paratiisi, että voi valita:
ottaa ensin omakseen,
sitten, Aadamista viis,
koko Eeden perua.
Paradise is of the option.
Whosoever will
Own in Eden notwithstanding
Adam and Repeal.
- Emily Dickinson -
The Complite Poems of Emily Dickinson
suomennos Merja Virolainen (Golgatan kuningatar, Tammi 2004)
kuvat Runotalo
Tunteidemme jääkausi
on uurtanut vakoja kasvoillemme,
murentanut unelmia soraksi
ja hionut toisia ihonsileiksi,
saanut vedet silmistämme virtaamaan kahtaalle
ja nostanut väistyessään niiden rannoille
kaipauksen sinisen kukan.
- Mikko Kilpi -
Hellyydestä (WSOY 1972)
Papinkaulus vihki
ja harakankello soitti
ja pääskysen siivenkärki
kirjoitti merkinnän veteen
ja se sama niitty sai olla
häävuoteenakin.
Ja koko kesäisen päivän
ne kestävät avioliitot
jotka aina muistetaan.
- Mikko Kilpi -
Hellyydestä (WSOY 1972)
Viimeiseksi sanaksi
on suudelma
paras.
- Tommy Tabermann -
Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivettunut omenapuu.
Reppu naulassa, ovenpielessä,
siinä linnnpesä.
Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
- Lauri Viita -
(Osa Viidan runoelmasta Onni, joka ilmestyi kirjallisuuslehti Parnassossa sattumalta samana päivänä kun kirjailija kuoli.)
Istut sängynlaidalla jumalpatsas
riisut vaatteesi kuinka kaunis olet
lumi tuoksuu/ kuutamo/ jääveistos/
et katso minuun kuinka julma voit olla
kuinka kylmä sileä voi olla iho
jota kukaan nainen ei ole rakastanut, aivan
kiveä, pimeä.
Lukittaudut käymälään, runkkaat musta miehenkuva
selkäsi takana, se jättää sinuun merkin, kuoleman lipaisun.
Tuhlaat selkäydinnestettäsi vessanseinille, ansaitsisit
kauniimpaa: kuuman makkaran ja karusellikyydit, äidin
käden puristamassa kättäsi kummitusjunassa, pelkäämässä
kanssasi. Lavuaarissa mätänee Medusan kieli.
- Heli Slunga -
Varjomadonna (Minerva 2009)
Pikapano, pikalaina, pikaruoka, pikakaikki.
Mitä millään on väliä, kun jäljellä on yösukellus:
Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin,
nousta pintaan henkeä haukkoen,
uida ohitse hopeaisten tyrnipensaiden,
ohittaa haahkan kevyt hyväily,
sukeltaa uudestaan syvemmälle, syvemmälle,
meren mustaan, märkään syliin,
nousta ylös juuri ennen hukkumista ja
sitten vain kellua tiiran huudon kannattelemana.
- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen
Puhkee suuret tuliruusut
taivahalla.
Kukkii pienet lumiruusut
pilven alla.
Ajatusten aarniliekit
räiskyy, palaa.
Sydämessä kuolon kukat
aukee salaa.
- L.Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
Ah yöhyt hellä, joka lempeydellä
maan huolit huntuus iankaikkiseen,
näin maata suo maailman sydämellä
sa lapses, unelmiinsa uupuneen,
kuin sallit, ett' on tupa tähtösellä
ja laineell' liikkuvalla linna veen,
myös piha pitkä ilman pilvyellä
tai talo nousta taivaan autereen;
tyyssija heillä tyyni on, - mut kellä
on rauha riutuvalla rakkauteen?
Ah, armas, kuule, kuink' yön sykkehellä
on niinkuin kaiku kaukokanteleen,
kuink' alkaa hiljaksensa helkähdellä
kuin jää yks-öinen ääneen hopeiseen!
Syyskylmät saapuu, suo mun lämmitellä,
en muuten kestä uuteen keväimeen,
suo sydänlämpöäs mun lähennellä,
mun tuta riemu rinnan syttyneen,
kun kaikki sammuu, katoaa, - mut kellä
on helkatulta arkeen ainaiseen?
- Eino Leino -
Yli laaksojen, laulupuiden (Karisto 2002)
kuva Tuure Niemi
Sinun hoivaavien reisiesi kyydissä
ylösnousemuksen mysteeri
saa luonnollisen selityksensä
- Tommy Tabermann -
kuva Otava
Hän seisoo silmäluomilllani,
hänen hiuksensa ovat hiuksissani,
hänellä on käsieni muoto,
hänellä on silmäini väri,
varjooni on hän uponnut,
kuin kivi taivaaseen.
Hänen silmänsä ovat avoinna aina
eikä hän salli minun nukkua.
Hänen unensa täydessä päivänvalossa
saa auringon muuttumaan huuruksi;
minut nauramaan, itkemään ja nauramaan se saa,
puhumaan ilman mitään sanottavaa.
- Paul Eluard -
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)
suomennos Aale Tynni
Jos koskaan tuottanut en olis tuskaa sulle,
et sinä mulle,
sua enhän rakastaisi näin.
Et loistais aurinkona pilven alta,
jos maailmalta
en sua vuottanut ois talvisäin.
Rakkauden taivaan sinen alla astut,
mihinkä siirtyisit kun myrsky lyö,
vihmasta toukosateen siellä kastut,
hopeisna kaartuu ylles kuudanyö.
Jos juurtunut et minuun tuskan juurin,
jos onnensuurin
lehvistöin lepoa et tuonut ois,
jos suonut voimaansa ei sydänmulta,
jos koskaan sulta
ei kyynel kasteen lailla pisarois,
näin kasvaisitko kalliiks elämääni,
antaisit sille voiman, kyllyyden,
näin sinut tunnustaisko sydän, pääni,
näin jakaisitko lahjat hetkien.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista.
Katselin käsivarsiani:
niissä oli iiriksensinisiä mustelmia.
Minun vanha silkinohut ihoni, siniset suonet kohollaan.
Miksei.
Minä kukin iiriksiä.
Helvetti, minähän kukin!
- Aila Meriluoto -
Kimeä Metsä (WSOY 2002)
Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsi
katsovat minua niin outoina ja hiljaisina
kuin villien eläinten silmät
auringon värisevää nousua?
Olen kylpenyt juuri virrassa
ja kaulaani on takertunut
himmeänpunainen levä.
Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittaja
sinisessä puutarhassa,
ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.
Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
Sinun yksinkertainen hellyytesi
on täyttänyt sydämeni
aamukasteisilla kukilla.
Väkevänä ja hyvänä
polvistut eteeni.
Oi, älä silmiäni katso!
Olet puhunut sanoja,
jotka ovat pysähtyneet seppeleeksi otsalleni.
On kuin huoneestani kaikkialta
loistaisivat ohuet valkoiset maljakot
auringonhohtoa täynnä.
Älä nosta rajua päätäsi nyt,
ettemme loukkaisi käsiämme
pienten maljakoiden sirpaleihin!
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Anu
Magdalena, Magdalena,
ihanainen lapsi!
Salamoista silmän-iskut,
idän yöstä hapsi,
joutsenkaula, aaltovarsi,
valkolilja käsi...
- Sulosi on synnillistä,
leiki synnilläsi! -
Magdalena, Magdalena,
illan liekit palaa,
syttyy hehkut hekumoihin,
haaveet herää, halaa...
- Katsos, tytär Israelin,
tähdet kulkee yli...
lankee taivaat jalkoihisi,
avaa, avaa syli! -
Magdalena, Magdalena,
ihanainen impi!
Harvoin astui synnin tietä
jalka kaunihimpi...
Suuret tähdet, kuumat tähdet
kehää sulle kutoo,
kun sa viittaat, vallat vaipuu,
helmaas kruunut putoo...
Magdalena, Magdalena,
kaunis katuja-nainen!
- Joko näit sa miten murtuu,
mustuu mahti mainen?
- Ah niin, kirkas Jumalanpoika,
synnillistä auta!
Sull' on mahdit korkeammat,
aate aistin hauta...
Magdalena, Magdalena,
sankaritar sadun!
- Piirsitkö sa inehmoiden
kohtaloille ladun:
kevehissä keinumahan
lähemmäksi syvää,
erehissä etsimähän
loputonta hyvää?...
- L. Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Victoria Nordenswan: Maria Magdaleena (Naiset taiteen rajoilla, Tammi 2010)
Onnea kannan
kuin maa hedelmäänsä,
kuin jalon päänsä
yön palava ruusu.
Kysy en, annan
väries loistaa.
Sieluni toistaa
kuin lauluaan lintu:
Läpäisit vaivoin
ruumiini mullan,
ennenkuin liekeistä
tulen ja kullan
valosi joit,
yön palava ruusu.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
Kun surullinen tuuli laukkaa perhosia surmaten
rakastan sinua, ja riemuni pureutuu sinun suusi luumuun.
Millainen piina sinulle totuttautua minuun,
sieluuni joka on yksinäinen ja villi, nimeeni
jota kaikki pakenevat.
Niin monesti olemme nähneet kointähden hehkuvan
silmiämme suudellen
ja päittemme ylle on hämärä kiertynyt auki kuin viuhka.
Minun sanani satoivat yllesi hyväilevinä.
Jo kauan olen rakastanut ruskeaa helmiäisruumistasi.
Olet minulle suorastaan kaikkeuden valtiatar.
Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja,
tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.
Haluan tehdä kanssasi saman
minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.
- Pablo Neruda -
Andien mainingit (SSK 1973, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Iines
Kultarinta näytti hänelle tien. Aurinko paistoi ja korkea, sininen kaarikatto säteili kirkkaana ja pehmeänä. Kaikki oli uutta ja hiljaista, mutta mikään ei ollut pelottavaa eikä yksinäistä.
- F.H.Burnett -
Salainen puutarha
Lumikarpalon alter ego blogin Leena Lumin juhlakollaasi, jossa näkyy eräitä huomattavia kirjoja vuodelta 2010. Juhlat ja niiden syy ovat lukuja, jotka näet Leena Lumissa, mutta mitään ei olisi ilman lukijoita, joita kiitän♥
Minä polvistun etees ja kädet,
kädet lähteiksi puhjenneet,
vien silmille, suulle,
kädet janoista juottaneet.
Minä suutelen kämmenpohjaa,
veren hellyyttä juon.
Jään, kumarrun etees,
minä hellyyttä juon.
Pivo pieni ja kuitenkin siihen
sydän mahtua vois.
Ei metsän linnuilla pesää
niin sulkevaa ois,
ja kuitenkin avoin - yllä
koko avaruus!
Et vangitse hyväilyllä,
sinä tiedät: suloisuus
pesän kutsuu kyllä
ja rakkauden valtavuus.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
Oi kuu, kuinka sinä olet punainen!
Missä sinä olet ollut, mitä sinä olet tehnyt?
Niin hiljaisesti hiivit esiin puitten takaa
kasvoillasi outo huume.
Aa - sinä tulet kaukaisesta maasta,
jossa ihanat ihmiset juhlivat,
jossa ilman täytti särkyväin hedelmäin lemu
ja nauru
ja paljaitten ruumiitten välkyntä paisteessasi
ja varisevat, suuret kukkalehdet!
Ja sinä istuit juhlivien keskelle,
sinä juovuit ihanasta palmuviinistä,
ja nauravat nuoret naiset
pusersivat punaisten kukkain ja hedelmäin mehun
sinun kasvoillesi!
Ah, sinä näet vielä ruskeat, hennot sormet,
ja hehkuvat pisarat niitten lomissa!
Ja sinä, joka olit niin kylmä ja hiljainen,
sinä tunnet nyt itsesi levottomaksi,
kasvoillasi on outo huume
ja sinä olet punainen ja tuoksuva...
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Jael
Tuskin olen sinut jättänyt,
kun olet taas sisässäni
kirkkaana tai värisevänä,
rauhattomana, sanojeni satuttamana,
taikka täynnä rakkautta, kuten silloin
kun suljet silmäsi tajutessasi
millaista elämänlahjaa
kannan sinulle lakkaamatta.
Rakkaani,
kohtasimme janoisina,
imimme kaiken
veden ja veren toisistamme,
kohtasimme nälkäisinä,
ahmimme toisiamme
tulenlieskojen lailla,
kunnes kumpikin jäi
nuolemaan haavojaan.
Mutta odota minua,
säilytä minua varten suloisuutesi.
Jonakin päivänä tuon sinulle
ruusun.
- Pablo Neruda -
Kapteenin laulut (WSOY 2008)
Tänä aamuna olisi hyvä
syntyä merenvaahdosta,
uida mustekalojen kanssa,
rintani kelluisivat kuin meduusat,
olisin tahraton ja kimaltava.
Poimisit meritähtiä, helmiä hiuksistani.
Nuolisit sylini suolan.
Mutta minä olen aallokko
sihisevää sähköä, lihansyöjäkasveja,
vieraita elämänmuotoja,
minä olen vesi
joka nousee yötä pitkin silmiisi.
- Heli Slunga -
Varjomadonna (Minerva 2009)
Ma, laululintu, siivin uupuvin,
en tahdo olla vapaa, sit' en kestä.
Maan suojaan lennän taivaan syvyydestä.
Pesääni vanhaan janoon takaisin.
Sun sydämes on pesä kaikkein parhain,
sun sydämesi, jonka löysin varhain
ja josta myrskyn siipi minut vei.
Oi sano, rakkauttas vienyt ei
se myrsky, jonka turmantyöt me näimme,
se jyly pitkäisen, min alle jäimme,
mi lemmen aamutähden repi pois.
Nyt, sateen jälkeen, etkö muistaa vois,
vain etten tahdo toista laulupuuta,
en koko maailmasta pesää muuta.
Pois nurmilintuasi ethän häädä?
Suo mulle sija! Suo mun syliisi jäädä!
Suo minun lentää kotiin ainoaan.
Ei ole suloisempaa päällä maan.
- Saima Harmaja -
Kootut runot (WSOY 1966)
kuva Pekka Mäkinen
Nyt tahtoisin olla viileä virta,
väsyneiden jalkojes vilvoittaja,
vain tuskasta uneen johtava silta,
yli helteisen pellon painuva hämärä ilta,
yön käsi joka kuusikon tummuudesta otsalles laskeutuu,
sadevihma sun luomilles päivässä palaneille,
syvä rauha painuva sielusi mainingeille,
sinun kauneimman unesi hiljainen runoilija.
Enää lausu en turhaan: minä rakastan sinua.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
Olet iäti minun:
sinut sitoo taika.
On maailmas sinun
se entinen aika,
se syksyinen, silloin,
kun sateen soitto
soi hämyisin illoin,
se aika loitto,
käsivartteni vyöhön
kun onnessa taivuit,
ajattomuuden yöhön
minun kanssani vaivuit.
Sinut vapaaksi silloin
minä laskea aioin,
vaan päästä en milloin,
sinut vangitsin taioin.
Minä kohtaloks sulle
kivenkovaksi koiduin.
Sinä kuulut mulle,
sinun sielusi noiduin.
Jos kulkisit kunne,
et luotani pääse,
et sieluas tunne,
minun luokseni jää se.
Vain vieraalta tieltä
tulet outoihin kyliin
ikävöiden sieltä
pois ystävän syliin.
Minä taikurin soihduin
sinun sisimpäs löysin,
sen kahlitsin loihduin,
lujin hellyyden köysin.
Mihin käytkin, et vapaa
ole kahleista noista.
Et onnea tapaa,
jos suutelet toista.
Ei toiset ne silmin
näe sieluusi syvin,
käsin koskevat kylmin,
ei hellin ja hyvin.
Et minusta koskaan
voi vapautua.
Olet omani, joskaan
et muistaisi mua.
Et uhmin, et paoin
vapauttasi voita.
Sinut kahlitsin taioin
minä mahtava noita.
- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
Go slow, my soul, to feed thyself
Upon his rare approach -
Go rapid, lest Competing Death
Prevail upon the Coach -
Go timid, should his final eye
Determine thee amiss -
Go boldly - for thou paid'st his price
Redemption - for a Kiss -
Käy verkkaan sieluni, niin virvoittain
hän sinut vielä saavuttaa.
Käy joutuin, tai haastaja kuolema
tahtoonsa vaunut taivuttaa.
Käy kainosti, jos hän tuomitsevin
silmäyksin jää vierellesi.
Käy ylväästi: maksoit suudelmasta
koko taivasosuutesi.
Bind me - I still can sing -
Banish - my mandolin
Strikes true within -
Slay - and my Soul shall rise
Chanting to Paradise -
Still thine.
Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.
Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistys huulillain,
yhäti sinun vain.
Long Years apart - can make no
Breach a second cannot fill -
The absence of the Witch does not
Invalidate the spell -
The embers of a Thousand Years
Uncovered by the Hand
That fondled them when they were Fire
Will stir and understand -
Ei vuosienkaan ero
voi meitä erottaa,
ei noidan poissaolo saa
loitsua raukeamaan.
Tuhannen vuotta hiillos
tuhkassa liekkejään
odottaa, kättä, lopulta
tuikahtaa, ymmärtää.
- Emily Dickinson -
The Complete Poems of Emily Dickinson
suomennos Merja Virolainen (Golgatan Kuningatar, Tammi 2004)
kuvat Runotalo
Käy kautta harmaan taivaan
yölinnun laulu villi
kuin punaisena nauhana,
kuin punaisena nauhana
yön mustain kutrien.
Ja jostain kuuluu lehtien
ja kuivain oksain kahinaa.
Ja jossain soittaa huilu,
ja jossain soittaa huilu.
Ja jostain valo kelmeä
ui lomaan poppelien.
Ja heiluu pieni lyhty,
kun tuuli taittuu latvaan puun.
Varjosi, armas, pitkä,
on nurmikolla levoton.
Kätesi, armas, karkaa,
kätesi, armas, karkaa
kuin kala kädestä.
Silmäisi suuri rauha
eteesi minut vangitsi:
nyt olen kesy susi,
nyt olen kesy susi.
Ja pilvi kauas vaeltaa.
Ja katso, vihma tähtien
on taivaan holvin peittänyt.
Ja keinuu pieni lyhty
kun tuuli hyppii latvaan puun
sinun hiuksiesi yllä,
sinun hiuksiesi yllä.
- P. Mustapää -
Kootut runot (WSOY 1969)
Olen täydenkuun morsian.
Alasti vaellan puutarhassani kuun hyväiltävänä.
Yökiitäjät tarjoavat nektareitaan, lepakot sukivat hiuksiani ja lentävät: suih!suih!
Ruusujen makea tahmeus ihollani.
Täyttymyksen odotus.
Uurnalehdossa pysähdyn: Ei ole toista. Minun oli ainoa.
Muistan.
Lohduttaen puutarhani varjot kutovat unohduksen seitin ylleni.
- Leena Lumi -
kuva Iines
Salli en unohduksen lohtua minusta.
Sinä palat, näännyt janon kivusta.
Siellä, missä hellät kädet kerran sousi,
sieltä iholle verigladiolukset nousi.
Jossain kulkee lempeä tuuli,
vaan ei odota enää tyttö punahuuli.
Raivotar kulkee mustissa,
kuitenkin vain sinä tuskissa!
Sinulle hiljaa kerran kuiskasin:
Maista minut,
muista minut.
Nyt vain sinulla kaiho, kivut!
- Leena Lumi -
kuva Meri Nieminen
Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."
Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
- Aale Tynni -
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)
kuva Iines
She is so beautiful...She is so perfect...She is so unique.
Haluan tehdä pitkän matkan
lantioltasi jalkateriin asti.
Olen hyönteistäkin vähäisempi.
Kuljen näillä
kaurankeltaisilla kukkuloilla,
joiden kaidat polut
vain minä tunnen,
niiden palaneet painanteet
ja kalpeat kujanteet.
Tältä vuorelta
en pääse koskaan.
Mikä mahtava sammalmätäs!
Ja millainen kraatteri,
kuumankostea ruusu!
Kuljen reisiäsi alaspäin
ja kudon kierteistä verkkoa
tai nukahdan matkalla,
kunnes saavutan polvesi
jotka ovat pyöreät ja kovat
kuin maanosamme vuorten
kuulaan kiviset huiput.
Laskeudun pitkin jalkojasi
kohti niemimaata muistuttavien
hitaanterävien varpaittesi
kahdeksaa lahdenpoukamaa,
putoan lakanan valkeaan autiuteen
ja hamuan sokkona ja nälkäisenä
vartaloasi, joka on kuin
tulikuuma ruukku!
- Pablo Neruda -
Kapteenin laulut (WSOY 2008, suomennos Jyrki Lappi-Seppälä)
kuva Riku Cajander, Olavi Niemi (Luontopiha, Minerva 2010)
Yö, sammuta jo päivän lamppu
ja tähdet kädestäsi laske lentoon,
suoneni paisuu, parras vuotaa yli.
Niin raskain, humaltunein jaloin
jo jano rakastavat tielle ajaa.
He epäröivät - tumma viittas
suo heille suojaksi ja paina umpeen
kateiset, viisaantyhmät silmät,
ne ettei rakastavain matkaa estää
voi partaalleni.
Myös minä janoan,
kuumia huulia
jo viileälle kalvolleni janoan.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Iines
Kadun humu ja kiire on haihtunut. Avaruus,
syvä, laulava kirkkaus läikähti ylitseni.
Kiven rinnasta versoo ruusujen ihanuus.
Olen jonnekin kauaksi jättänyt kurjuuteni.
Jokin kuolematon lie hipaissut multaa maan.
Avaruuksien laulu on vallannut aistimeni.
Kuka lien? Mitä kaipasin? Unohdin kokonaan.
Sinun jalkas on tanssinut kadulla ohitseni.
- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
kuva Tuure
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkeä päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982, suomennos Pentti Saaritsa)
