hänen hiuksensa ovat hiuksissani,
hänellä on käsieni muoto,
hänellä on silmäini väri,
varjooni on hän uponnut,
kuin kivi taivaaseen.
Hänen silmänsä ovat avoinna aina
eikä hän salli minun nukkua.
Hänen unensa täydessä päivänvalossa
saa auringon muuttumaan huuruksi;
minut nauramaan, itkemään ja nauramaan se saa,
puhumaan ilman mitään sanottavaa.
- Paul Eluard -
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)
suomennos Aale Tynni
Kiitos tästä!
VastaaPoistaHän antaa minun nukkua: viime yönäkin 11 tuntia yhteen kyytiin. :) Tämän voi tosiaan ymmärtää rakastuneenkin runoksi, mutta minulle sopii se toinen ajatus.
Voi sinua, olet niin aikaansaava: kaksi blogia!!
Ilse, ole hyvä!
VastaaPoistaHienoa, että vauvasi 'ymmrtää' nukua pitkään. Minulla oli molempien kohdalla sama ihme, joten en tiedä yövalvomisista lasten takia mitään.
Tämä oli toisella ajatuksella minulle niin kauan kuin pieni lapsi, sen jälkeen runo sai uuden merkityksen. Hyvästä on moneksi!
VoiIlse, kunpa tietäisit;-)