Älä puhu pelottavasta kohtalosta,
älä pohjoisen ikävästä suunnattomasta.
Nyt juhlimme ensi kertaa yhdessä,
ja ero on tämän juhlamme nimenä.
Mitä siitä, jos emme kohtaa aamua,
jos kuu ei päittemme yllä vaella;
tänään tahdon sinulle ojentaa
lahjat, joista ei kuunaan kuultukaan:
kuvajaiseni illalla veden kalvossa,
ennen kun virta on nukahtanut,
väsyneen katseen, joka ei nostanut
pudonnutta tähteä taivaalle,
kaiun äänestä, joka on nuutunut,
mutta on joskus ollut tuoreen kesäinen -
niin että voisit värisemättä kuulla
varisten juoruilun ympäri Moskovaa,
ja sateesta kostea päivä lokakuulla
olisi ihanampi toukokuun kastetta.
Muistathan minut, kalleimpani,
ainakin ensilumen tuloon asti.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2009, suomennos Marja-Leena Mikkola)
lauantai 30. marraskuuta 2013
perjantai 15. marraskuuta 2013
Jäähyväiset
Tuskan jäähyväisten, kuinka tiedänkään!
Se ei sääli, on julma ja satuttaaa,
kaikesta kauniista muistuttaa
ja vielä kerran tarjoaa ilkkuen riistäissään.
Puolustaudu en, suojatta katselelen
kuinka hän, kutsuen minua, päästää menemään
kuin kuka tahansa nainen ikävissään.
Jäi muistoihin vilkutus etäinen,
jota tuskin enää edes havaitsi
- enkä minä ollut kohde sen,
se jatkui, kunnes sitä tunnistanut en,
ehkä luumupuusta käki lentoon lehahti.
- Rainer Maria Rilke -
Tahto tahtojen/Der Grosse Wille (Like 2004, suomennos Eve Rehn)
Se ei sääli, on julma ja satuttaaa,
kaikesta kauniista muistuttaa
ja vielä kerran tarjoaa ilkkuen riistäissään.
Puolustaudu en, suojatta katselelen
kuinka hän, kutsuen minua, päästää menemään
kuin kuka tahansa nainen ikävissään.
Jäi muistoihin vilkutus etäinen,
jota tuskin enää edes havaitsi
- enkä minä ollut kohde sen,
se jatkui, kunnes sitä tunnistanut en,
ehkä luumupuusta käki lentoon lehahti.
- Rainer Maria Rilke -
Tahto tahtojen/Der Grosse Wille (Like 2004, suomennos Eve Rehn)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)