Yksinäisyys on uskaltamista,
ja yö tulee kaikkialla vastaan
kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat:
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessä laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Näin nähdään
liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
maailmasta poistuttuaan voi jättää.
- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Hanne
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
torstai 9. lokakuuta 2014
Rakkauden filosofia
Lähteet yhtyvät jokeen
Joet yhtyvät valtamereen
Taivaan tuulet sekoittuvat ikuisesti
tunteeseen suloiseen:
Mikään maailmassa ei ole yksin
Kaikki yhtyvät jumalaisesti toisiinsa -
Miksen minä sinuun?
Näe vuorten suutelevan taivaan korkeutta
Ja aaltojen syleilevän toisiaan
Sisarkukka anteeksi ei saisi
veljeään jos halveksisi se:
Ja auringonvalo maata syleilee
Ja kuunsäteet merta suutelevat -
Mitä kaikista näistä suudelmista,
Minua ellet sinä suutele?
- Percy Shelley -
tulkinnut Leena Lumi
Joet yhtyvät valtamereen
Taivaan tuulet sekoittuvat ikuisesti
tunteeseen suloiseen:
Mikään maailmassa ei ole yksin
Kaikki yhtyvät jumalaisesti toisiinsa -
Miksen minä sinuun?
Näe vuorten suutelevan taivaan korkeutta
Ja aaltojen syleilevän toisiaan
Sisarkukka anteeksi ei saisi
veljeään jos halveksisi se:
Ja auringonvalo maata syleilee
Ja kuunsäteet merta suutelevat -
Mitä kaikista näistä suudelmista,
Minua ellet sinä suutele?
- Percy Shelley -
tulkinnut Leena Lumi
torstai 2. lokakuuta 2014
Kuulaassa ilmassa sellainen tuoksu kuin joku olisi sanonut...
Kuulaassa ilmassa sellainen tuoksu
kuin joku olisi sanonut "älä unohda minua
koskaan, älä odota kirjeitä"
ja kurkien vapautuneet huudot,
lähtemisen sanomaton riemu, apeus.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Anne
kuin joku olisi sanonut "älä unohda minua
koskaan, älä odota kirjeitä"
ja kurkien vapautuneet huudot,
lähtemisen sanomaton riemu, apeus.
- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Anne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)