maanantai 22. joulukuuta 2014

Ei kukaan meistä kanna tulta itsessään. Ei kukaan...

Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin 
loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää.
Me loistamme, kun toinen
meidät sytyttää.

- Anna-Mari Kaskinen -
Kynttilän lämpöä (Kirjapaja)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Siellä jää on säihkyvää, soivaa, kirkot valkeat, siellä...

Siellä jää on säihkyvää, soivaa, kirkot valkeat,
siellä rakkaan poikani ruiskukansiniset silmät.
Ikivanhan kaupungin yllä Venäjän timanttiyö,
ja taivaalla sirppi villihunajaa keltaisempi.
Joen takaa pellolta lentää kuivaa lunta,
ihmiset, enkelit iloissaan Herran syntymästä,
vieraskamari siivottu, ikonilampuissa tuli,
pyhä kirja avoinna tammipöydällä.
Siellä muisti, niin kitsas ja ankara nykyisin,
avasi tornihuoneensa syvään kumartaen,
mutta en astunut sisään, löin kiinni kauhean oven...
ja kaupungin täytti joulun iloinen soitto.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Hanne

lauantai 6. joulukuuta 2014

En tahdo enää elää aikana, joka surmaa nuoruuden ja...

En tahdo enää elää aikana,
joka surmaa nuoruuden
ja tekee alhaisimman kunniaksi:
tappaa.

Mutta sammalen hiipiessä kasvojani pitkin
tahdon muistuttaa siitä,
miksi taistelimme:
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.

- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 2003, toimittanut Ritva Haavikko)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pimeys kaatuu kiinni horisonttiin...

Pimeys kaatuu
kiinni horisonttiin kuin
käärepaperi.
Tähdet ja kuu tulevat
koristamaan matkaani.

*****

Pimeää vyöryy 
taivaan täydeltä alas.
Maa kimaltelee 
kevyen ensilumen
kosketuksen hurmassa.

*****

Ympäri saarta
kiertävä kaislikko on
tiheä aita
jonka seassa tuhat
tietä kuljettaa kotiin.

*****

Valkoinen ilma
värähtää kun valuvat
värit valtaavat 
meren pinnan ja hetken
taivas ja maa on yksi.

- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)

lauantai 15. marraskuuta 2014

Miten uskallan olla näin onnellinen sumuisessa...

Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä.

- Kyllikki Villa -

torstai 6. marraskuuta 2014

Ympäri saarta kiertävä kaislikko...

Ympäri saarta 
kiertävä kaislikko on
tiheä aita
jonka seassa tuhat
tietä kuljettaa kotiin.

*****

Vaalean pilven
takaa musta marraskuu
kurkistaa maahan.
Taivas sulkee kaihtimet
kuin kääntäisi kylkeä.

*****

Tulet kuin valo
yhtä aikaa joutsenten 
kanssa luokseni.
Tarjoan illallisen
sulaa merta lasissani.

- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Yksinäisyys on uskaltamista, ja yö tulee kaikkialla vastaan kuin...

Yksinäisyys on uskaltamista,
ja yö tulee kaikkialla vastaan
            kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat:
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
            syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
                       lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
            ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
            Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
            kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
            on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
           tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
            ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessä laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Näin nähdään
            liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
            maailmasta poistuttuaan voi jättää.

- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Hanne

torstai 9. lokakuuta 2014

Rakkauden filosofia

Lähteet yhtyvät jokeen
Joet yhtyvät valtamereen
Taivaan tuulet sekoittuvat ikuisesti
tunteeseen suloiseen:
Mikään maailmassa ei ole yksin
Kaikki yhtyvät jumalaisesti toisiinsa -
Miksen minä sinuun?

Näe vuorten suutelevan taivaan korkeutta
Ja aaltojen syleilevän toisiaan
Sisarkukka anteeksi ei saisi
veljeään jos halveksisi se:
Ja auringonvalo maata syleilee
Ja kuunsäteet merta suutelevat -
Mitä kaikista näistä suudelmista,
Minua ellet sinä suutele?

- Percy Shelley -
tulkinnut Leena Lumi

torstai 2. lokakuuta 2014

Kuulaassa ilmassa sellainen tuoksu kuin joku olisi sanonut...

Kuulaassa ilmassa sellainen tuoksu
    kuin joku olisi sanonut "älä unohda minua
koskaan, älä odota kirjeitä"
    ja kurkien vapautuneet huudot,
lähtemisen sanomaton riemu, apeus.

- Kai Nieminen -
Istun tässä, ihmettelen - Valitut runot (Tammi 2012)
kuva Anne

lauantai 20. syyskuuta 2014

Mitä on huomenna?

Mitä on huomenna? Ehkä ei sinua.
Ehkä toisen syli ja uusi kosketus ja samantapainen tuska...
Minä lähden luotasi varmemmin kuin kukaan toinen.
Minä palaan takaisin kuin kappale sinun omaa tuskaasi.
Tulen luoksesi toisesta taivaasta uuden päätöksen tehneenä.
Tulen luoksesi toiselta tähdeltä katse entisellään.
Tulen luoksesi vanha kaipuuni uutena piirteiltään.
Tulen luoksesi omituisena, ilkeänä ja uskollisena
sinun sydämesi kaukaisen kotiaavikon villieläimen askelin.
Sinä taistelit minua vastaan rajusti ja voimattomasti
niin kuin ihminen taistelee vain kohtaloaan, onneaan
                                                         ja tähteään vastaan.
Minä hymyilen ja kiedon silkkilankoja sormeni ympäri
ja sinun kohtalosi pienen kerän minä kätken 
                                                        leninkini poimuun.

- Edith Södergran -
Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (Otava 1994, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Pinterest, Anne Julie Audry

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Panen sanani pimeän alasimelle ja lyön päälle...

Panen sanani pimeän alasimelle
ja lyön päälle tähdellä
kovalla kuin sinun silmäsi, kauneus.
Tällä iskulla leimahtavat linnut unestaan.
Pudota varjosi niin minä pudotan omani.
Selkeyden taivasalla häviää sana
käsittämättömiin
niin kuin pilvi puuhun
tai rakkaus sinuun kadonnut.

- Bo Carpelan -
Elämä jota elät - Valitut runot 1946-1983 (Otava 1983, suomennos Tuomas Anhava)
kuva RunoTalo

lauantai 30. elokuuta 2014

Hanhet lentävät pois pohjoisen...

Hanhet lentävät 
pois pohjoisen kylmästä.
Tietävätkö ne
mitä kohti suuntaavat
noin määrätietoisesti?

- Eija Aromaa -
Kallio. Tankoja (ntamo 2013)
kuva Pekka Mäkinen

lauantai 16. elokuuta 2014

Hengitä sisko! Puhalla pimeyttä...

Hengitä sisko!
Puhalla pimeyttä pois,
katso miten se
liikahtaa ja loittonee
harmaan eri sävyissä.

Hengitä sisko!
Vedä valoa sisään
ja se valloittaa
sinut säihkymään sätein
kauniina ja kirkkaana!

- Eija Aromaa -
Kallio (ntamo)
kuva Pekka Mäkinen

perjantai 1. elokuuta 2014

Miksi vanhoilla miehillä on...


Miksi vanhoilla miehillä on vuotavat silmät?
Miksi vanhat miehet haisevat ammoniakilta?
Miksi vanhat miehet eivät ryhdistäydy?
Miksi vanhat miehet eivät muista lastensa syntymäpäiviä?
Miksi vanhat miehet unohtavat kaiken minkä ovat unohtaneet?
Miksi vanhojen miesten virtsasuihku jakautuu kahtia?
Miksi vanhat miehet uskovat yhä olevansa viehätysvoimaisia?
Miksi vanhat miehet ripottelevat tuhkaa päälleen?
Mikä vetää vanhoja miehiä hautausmaille?
Miksi vanhat miehet itkevät kun lapsenlapset tulevat kylään?
Miksi vanhat miehet tulevat onnellisiksi ilman syytä?
Miksi vanhat miehet pitävät kiinni siitä ettei Jumalaa ole?
Miksi vanhat miehet pysähtyvät jokaisen näyteikkunan luo?
Miksi vanhat miehet rakastavat elokuvia toisesta maailmansodasta?
Miksi vanhat miehet eivät nuku?
Miksi vanhojen miesten kädet tärisevät?
Miksi vanhat miehet saavat raivokohtauksia ilman syytä?
Miksi vanhat miehet eivät sano mitään?
Miksi vanhat miehet puhuvat niin ettei kukaan jaksa kuunnella?
Miksi vanhat miehet yskivät kesken konsertin?
Miksi vanhat miehet eivät lopeta tupakointia?
Miksi vanhoja miehiä ei pidetä sisällä niin kuin vanhuksia?

- Claes Andersson -
suomennos Jyrki Kiiskinen
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Kun uskot unelmiisi,alat kasvaa niitä kohti (Tommy Hellsten, Minerva 2014)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kerran kuukaudessa

Sinä odotit minua. Oven takaa kuulin tohveliaskeleet.
Älä tuo mitään, sanoit joka kerta.
Silti odotit kuin pikkutyttö mitä laukusta paljastuu.

Kahvin kanssa Koskikartanon munkkirinkeli. Iso, pehmeä ja sokerinen.
Pöytä aina kauniisti katettu. Servetit kissatelineessä.
Kerrottiin tärkeät asiat. Huomasin sinun taas laihtuneen.

Sängyssä luettiin Annan juorupalstaa ja puhuttiin miehistä.
Siitä kuka on komein tai paras puhumaan. Koskaan ei oltu samaa mieltä.
Sinä pidit sliipatuista, joilla oli solmio tai ainakin tukka hyvin leikattu.

Minä toin tullessani ruokahalua. Salaatissa fetaa, kalamata-oliiveja ja kapriksia.
Kasvisruokaa, luumupiirakkaa. Sinä annoit ohjeet, minä pilkoin.
Kun kaikki oli valmista otettiin valokuva. Sinun silmissäsi kimalsi.

Kerran käveltiin tekolammen ympäri. Huilata piti monta kertaa.
Siitä oli paljon aikaa mutta siitä puhuttiin, koska se oli matkana tärkeä.
Viimeisenä kesänä päästiin enää pihalle asti. Pihakeinusta näki naakkapuun.

Illalla piti katsoa ainakin Terapiassa. Siinä oli Gabriel Byrne.
Mies oiva pirunrooliin. Eikä terapeuttinakaan huono.
Nukkahdit usein ja minä katselin sinua. Herätin suukolla ettei niskasi tullut kipeäksi.

Viiniä juotiin korkeista laseista alustoilla. Renkaita ei saanut perintöpöytään tulla.
Jos oli aihetta juhlaan, otettiin suklaatakin.
Pieniä palasia viinin kera. Pieniä murusia yöpaidan helmassa.

Soittimen nimi oli Maapähkinä. Se oli juuri sen muotoinen.
Koskaan en unohtanut tuoda levyjä. Ne olivat pinossa pöydänkulmalla.
Pidettiin levyraatia. Kumpikaan ei halunnut olla Pirkko Liinamaa.

Jos meillä oli rahaa, mentiin varmuudella Vapaavalintaan.
Kauppaan kadun toisella puolella. Tein siitä tarinan ensimmäisenä vuonna.
Pitkiä puseroita puoleen hintaan. Joulukuusi koristeilla seitsemän euroa.

Kun olit jo hyvin heikko, päätit ostaa vedenvärisen sohvan.
Minä ostin kynttilät samaa sävyä. Sovittiin sohvaperunabileet.
Sinä taistelit urheasti mutta hävisit. Minä jäin yksin sohvalle istumaan.

- Katriina Rantanen -
kuva Glenn Brady, Unessa, Pinterest

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Chopin

Pimeydessä tämä hymy,
valossa tämä sinnikäs kaipaus,
kasvot uponneina pionin
kylmään kasteeseen,
maan puoleen painuneiden silmien surun alla
kuin ilmavirta, öinen syysmyrsky,
lyhyen elämän 
laulu ja huimaus.

- Bo Carpelan -
Yötä vasten (Otava 2013, suomennos Kaj Westerberg)
kuva Tuija

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Tahdon pian ojentua lepotilalleni, pienet hengettäret...

Tahdon pian ojentua lepotilalleni,
pienet hengettäret peittävät minut valkoisin hunnuin
ja sirottavat punaisia ruusuja paareilleni.
Kuolen - sillä olen liian onnellinen.
Autuudesta vielä puren käärinliinojani.
Jalkani kouristuvat autuudesta valkoisissa kengissäni,
ja kun sydämeni pysähtyy - nukkuu se hekumaan.
Vietäköön paarini torille -
tässä lepää maan autuus.

- Edith Södergran -
suomennos Uuno Kailas
Edith. Runoilijan elämä ja myytti (Kampen om Edith. Biografi och myt om Edith Södergran, Schildts&Södederströms 2014, suomennos Jaana Nikula)

perjantai 20. kesäkuuta 2014

En näe sinua Olen tällä puolen keskellä...

En näe sinua
Olen 
tällä puolen 
   keskellä vaaleanpunaisten ruusujen
                                konvehtien
                      lähettämättömien korttien
                            Toivotuksia,
                                           valoa -

Hitaasti
pimeän terälehdet
sulkeutuvat

- Heidi Liehu -
Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY 2011)

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Natalia

Maa vieras on ja kylmä kevät sen.
Natalia,
sua paleltaa.
Niin kaukana on ikäväsi maa.
Jo tuoksuu yössä aistit huumaten
akaasia.

Taas kerro mulle maasta nuoruutes,
Natalia.
Sua kuuntelen,
ja tunnen veres virran lämpöisen,
kun hehkuun jähmettyneen sydämes
saa Ukraina.

Vaan silmäis sinen viha tummentaa,
Natalia,
kun muistat taas:
on vieras hävittänyt armaan maas.
Vain koirat raunioita samoaa.
Oi Ukraina!

Maa vieras on ja vieras kansa sen.
Natalia,
sua tunne en.
Jaan osas vain ja sellin kivisen,
ja unes:kerran tuoksuu sullekin
akaasia.

Niin vitkaan siirtyy varjo ristikon.
Natalia, 
oi kuuletko:
soi yössä rakentajain laulut jo.
He palaavat, ja silloin vapaa on
taas Ukraina.

- Elvi Sinervo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ne valvovat valkein silmin, ne kukkivat...

Ne valvovat valkein silmin,
ne kukkivat uudestaan,
vanhat omenapuut, jotka kaatuisivat
ilman toisiaan.
Vaikka luulin jo lopullisesti,
että minun on lähdettävä,
tämä äänetön lumous esti,
tämä hellyys hämmentävä.

Miten hauraaksi morsian käykään,
miten käyräksi sulhanen,
yhä viettävät häitään kuin hurmiossa
nuoren rakkauden.
Taas on kestetty lumi ja viima,
taas on takana talvinen retki, 
on vain valkea öinen kiima,
tämä jumalten syntymähetki.

Minä taivutan ylpeän pääni,
jään sinua odottamaan,
sillä niin kuin puut, jotka puhkeavat
aina uudestaan
minä tajuan rakkautemme:
miten meidän on löydettävä
tämä kukkiva haurautemme,
tämä hellyys hämmentävä.

- Aulikki Oksanen -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Kasvot uponneina kasteeseen, hänessä viileä...

Kasvot uponneina kasteeseen,
hänessä viileä tuoksu,
niin kuin lapsuudessa, kädet
kulhona pitelemässä pionin päätä,
niin mies piti hänen päätään
onnellisesti, hetken,
ja viileä kaste
kuin kyyneleet kasvoilla,
jotka katsoivat ylös mieheen,
häikäistyneet.

- Bo Carpelan -
Yötä vasten (Otava 2013, suom. Caj Westerberg)
kuva Tuija

perjantai 16. toukokuuta 2014

Päivä viilenee iltaa kohti...

Päivä viilenee iltaa kohti...
Juo lämpö minun kädestäni,
käteni veri on kevään veri.

Ota minun käteni, ota valkea käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipuu...
Olisi kummallista tuntea
yhtenä yönä, tällaisena yönä,
sinun raskas pääsi rintaani vasten.

Sinä heitit rakkautesi punaisen ruusun
valkoiseen syliini...
minä puserran kuumiin käsiini
rakkautesi punaisen ruusun joka pian kuihtuu...
Oi kylmäsilmäinen hallitsija,
minä otan vastaan ojentamasi kruunun
joka painaa pääni kohden sydäntäni...

Näin tänään ensi kerran herrani,
vavisten tunnistin hänet heti.
Missä on nyt helisevä neidonnauruni,
missä pystypäinen naisenvapauteni?
Nyt tunnen jo hänen lujan otteensa
värisevän vartaloni ympäri,
nyt kuulen todellisuuden kovan soinnun
heleitä, heleitä uniani vasten.

Sinä etsit kukkaa
ja löysit hedelmän.
Sinä etsit lähdettä
ja löysit meren.
Sinä etsit naista ja löysit sielun -
olet pettynyt.

- Edith Södergran -
suomennos Pentti Saaritsa
Edith Runoilijan elämä ja myytti (Schildts&Söderströms 2014, suomennos Jaana Nikula)
kuva Runotalo

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sinä istut siinä ja...

Sinä istut siinä ja ompelet.
On lähelläs ikkuna avoin.
Sen takana vaiheemme entiset
ja raskaat monella tavoin.

Syvä rauha yllä on maiseman,
tien yli käy sumujen sillat.
Minä suljen varoen ikkunan,
- Rakas, vielä on hallaiset illat.

- Oiva Paloheimo -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Iines

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Tiedän että...

Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat
vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä elämä on vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle tiirakariin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Anna Ahmatovalle

Ehkä onnistuin tavoittamaan sanat,
joita kaltaisenne pitää ominaan.
Jos erehdyn - vähät siitä piittaan,
en ryhdy rikettäni korjaamaan.

Kuulen puisten käytävien keskustelun,
märkien kattojen puheensorinaa.
Muuan kaupunki alkaa kasvaa esiin,
jo alkuriveillä sen voi tunnistaa.

Kevät on läsnä, mutta maalle ei voi mennä,
itara asiakas vaatii valmista.
Iltarusko, ompelija, silmät vuotaen
kumartuu työnsä ylle lampun valossa.

Vainuten Laatokan peilityynen pinnan
hän nousee ja juoksee veden äärelle
torjumaan uupumusta, mutta turhaan:
kanavassa löyhkää mädälle jätteelle.

Kuin tyhjä pähkinä kuuma tuuli pomppii
kanavan pinnalla ja värisyttelee
lyhtyjä, ompelijan silmäluomia,
kun hän sillalta kauas tähyilee.

Katseiden terävyydessä on eroja,
ja monin tavoin kuva tarkentuu -
valkeiden öiden silmin kaukaisuus
kuolemaa väkevämmin antautuu.

Sellainen olette - en hetkeäkään usko
suolapatsaaseen, josta kirjoititte,
vaimoon, jonka yhden katseen tähden
ikiajoiksi maahan naulasitte.

Jo varhain, ensi runoissanne,
kylvitte tarkan proosan jyvät kypsymään.
Kipinäjohdin - se on katseenne.
Se sytyttää menneisyyden sykkimään.

- Boris Pasternak -
Sisareni, elämä Runoja (Tammi, suomennos Marja-Leena Mikkola)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Tulen valtakunnassa kristallikruunut helisevät, peilisali...

Tulen valtakunnassa kristallikruunut helisevät, peilisali vavahtaa.
He puhalsivat lintuun hengen, se lensi pois. 
Hallitsijat vapisivat torneissaan.
Helvetti oli täällä, lasihytissä.

(Ja vuosia myöhemmin he laulavat: "Ken tietää salaisuuden, on
vanki aina vaan. Tuleen hän puhaltaa ja toivoo kuolemaa.")

Helvetti on täällä, Viipurissa Josta he eivät halua lähteä pois, josta
heidän on lähdettävä. Lasinen toive.

-Pirkko Soininen -
Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013)
kuva Tuure

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Mieli on edelleen kuin kova musta räystäs, johon...

Mieli on edelleen
kuin kova musta räystäs johon
lyö päänsä aina kun aikoo ajatella,
juuri nyt on huojennus tuntea
ensimmäisen kevätpäivän kevyt
mutta havaittava siivenisku
kohmeisessa sydänalassa.
Ilo kuin komerosta löytyneet
vanhat samettihousut
jotka mahtuvat yhä.
Huojennus huomata:
taskut ovat ehjät, vetoketju ehjä
ja kuosi niin ikuinen
kuin anatomia itse.
Ei kaikki ole mennyttä,
kaikki on myös tulevaa.
Saman faktan veljeni varis
raakkuen vahvistaa.

- Pentti Saaritsa -
Tämän runon haluaisin kuulla - Kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Pekka Mäkinen

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän...

miten saan uuden muodon ja sulaudun toiseksi, elän mahdollisia
elämiä, tuossa radanvarren talossa, jossa horsmat kurottuvat
sisään ikkunoista, savupiippu lankeaa pihaan, lehmien pitkät 
ripset, jos olisin vanhempi, jos olisitte nuorempi, tai siinä
tärkätyssä kivitalossa, jossa katsellaan aristokraattisia unia,
syödään kampasimpukoita marmorinviileinä kesäpäivinä,
nähdään unia keskellä päivää, miten mikäkin elämä menee,
oletko vihollinen vai ystävä, kun käyt pöytään ja nostat lasin
huulillesi

- Pirkko Soininen -
Murretut päivät (Kaarinan kaupunki 2013)
kuva Hanne

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

pienet tytöt ovat katoavia, jätät ne yksin keittiöön ja kun....

pienet tytöt ovat katoavia, kun jätät ne yksin keittiöön ja kun palaat,
mustat siivet silmäkulmassa ja tolpat jalkojen alla, siellä ne 
huojuvat yrittäen unohtaa, miltä maistuu domino ja maito, se
tunne, kun joku pitelee vatsan alta veden päällä, polskit ja luotat,
sen he yrittävät unohtaa, kun lähtevät vilkuttamatta, pujottavat
käden pojan käteen,
naurettavan pieni käsi

- Pirkko Soininen -
Murretut päivät (Kaarinan kaupunki, 2013)

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Ei mitään kahdesti

Mikään ei tapahdu kahdesti, ei toistu.
Siksi synnyimme valmistautumattomina
ja kuolemme harjoitusta vailla.

Vaikka olisimmekin maailman koulun
typerimpiä oppilaita,
emme kertaa ainuttakaan talvea
tai kesää.

Ainutkaan päivä ei toistu,
yksikään yö ei ole toisen kaltainen,
ei ole kahta samanlaista suudelmaa
kahta samanlaista katsetta silmiin.

Eilenkin, kun joku mainitsi nimesi
ääneen,
tuntui kuin ruusu
olsi pudonnut
avoimesta ikkunasta.

Tänään kun olemme yhdessä,
käännän kasvoni kohden seinää.
Ruusu? Miltä ruusu näyttää?
Onko se kukka?
Vai kivi?

Miksi sinä, synkkä hetki,
aiheutat turhaa ahdistusta?
Olet - sinun on siis kadottava.
Katoat - siinä on kauneus.

Hymyillen, syleillen
yritämme tehdä sovintoa
vaikka olemme yhtä erilaisia
kuin kaksi vesipisaraa.

- Wislawa Szymborska -
Sata Szymborskaa (Like 2003, suomennos Martti Puukko ja Jarkko Laine)
kuva Iines

maanantai 24. helmikuuta 2014

nuku rauhassa, nuku...

nuku rauhassa, nuku
           kauniita unia

                                                     (en näe enää, näe!)

anna anteeksi hauraat hetket
joina olin kova

rakastin kuin
                         valoa
           ja sinä olet valon läpi
           loistava onnellinen
           harha

kuva, hiljainen pysähtynyt

- Maaria Päivinen -
Sinun osasi eivät liiku (ntamo 2014)
kuva Weheartit

lauantai 15. helmikuuta 2014

Olennaista

Tarvitsemme
täyttymättömiä toiveita,
ehkä enemmänkin
kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä
meistä tulee
sietämättömän pöyhkeitä,
ahneita ja armottomia.
Ilman niitä
eivät pettymykset saa
tilaisuutta
opettaa meille
ihmisyyttä.
Ilman niitä
emme oivalla olennaista.

- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle unelmista (Minerva 2009)
kuva Sinikka Hautamäki

lauantai 8. helmikuuta 2014

Minä puhun sinulle unohduksesta...

Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuudesta muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla,
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu,
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.

- Mirkka Rekola -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Tuure

*****
Mirkka Rekola 26.6.1931-5.2.2014

perjantai 24. tammikuuta 2014

Mukanamme risteilyllä oli vanha, vanha mies. Ihmettelimme...

Mukanamme risteilyllä
oli vanha, vanha mies.
Ihmettelimme, mitä hänellä
siellä oli tekemistä.
Hän istuskeli yksikseen eräässä pöydässä.
Joi vettä.
Häntä ei koskaan näkynyt show-esityksissä
tai tanssiaisissa.
Kerrottiin, hänen kerran kysyneen
neuvonnasta, olisiko mahdollista
päästä yläkannelle
katsomaan tähtitaivasta.
- Ei tähtiä tänä yönä, sir,
oli mies luukulla vastannut.
Vanhusta ei näkynyt mukana
kun astuimme maihin.
Kummasteltiin, miten hänen kävi.
Ei siksi että se meille kuuluisi.

- Lars Huldén -
Ei tähtiä tänä yönä, sir (Inga stjärnor i natt, sir, Siltala 2013, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Tuure

torstai 16. tammikuuta 2014

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie. On toinen...

On allain avaruus ja
tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma,
on hämärän tie.
On tähtiaika uus ja 
taivaansini määränpää,
kun pilven portaisiin
vain kevyt jälki jää.

- H.Blake - (suomennos T. Sammalkorpi)
kuva Tuure