riisut vaatteesi kuinka kaunis olet
lumi tuoksuu/ kuutamo/ jääveistos/
et katso minuun kuinka julma voit olla
kuinka kylmä sileä voi olla iho
jota kukaan nainen ei ole rakastanut, aivan
kiveä, pimeä.
Lukittaudut käymälään, runkkaat musta miehenkuva
selkäsi takana, se jättää sinuun merkin, kuoleman lipaisun.
Tuhlaat selkäydinnestettäsi vessanseinille, ansaitsisit
kauniimpaa: kuuman makkaran ja karusellikyydit, äidin
käden puristamassa kättäsi kummitusjunassa, pelkäämässä
kanssasi. Lavuaarissa mätänee Medusan kieli.
- Heli Slunga -
Varjomadonna (Minerva 2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti