Haluan tehdä pitkän matkan
lantioltasi jalkateriin asti.
Olen hyönteistäkin vähäisempi.
Kuljen näillä
kaurankeltaisilla kukkuloilla,
joiden kaidat polut
vain minä tunnen,
niiden palaneet painanteet
ja kalpeat kujanteet.
Tältä vuorelta
en pääse koskaan.
Mikä mahtava sammalmätäs!
Ja millainen kraatteri,
kuumankostea ruusu!
Kuljen reisiäsi alaspäin
ja kudon kierteistä verkkoa
tai nukahdan matkalla,
kunnes saavutan polvesi
jotka ovat pyöreät ja kovat
kuin maanosamme vuorten
kuulaan kiviset huiput.
Laskeudun pitkin jalkojasi
kohti niemimaata muistuttavien
hitaanterävien varpaittesi
kahdeksaa lahdenpoukamaa,
putoan lakanan valkeaan autiuteen
ja hamuan sokkona ja nälkäisenä
vartaloasi, joka on kuin
tulikuuma ruukku!
- Pablo Neruda -
Kapteenin laulut (WSOY 2008, suomennos Jyrki Lappi-Seppälä)
kuva Riku Cajander, Olavi Niemi (Luontopiha, Minerva 2010)
Voi kuinka rakastan Nerudaa! Varsinkin Andien mainingit -teosta. Mystiikkaa, erotiikkaa ja maanläheistä ruumiillisuutta. Unohtamatta intohimoa, joka on oman elämäni lähde. Myös Lorcan intohimo nostattaa ihokarvani.
VastaaPoistaPikkupaju, monenlaista nostattaa minussakin Neruda, nimenomaan Neruda. len tuonut häntä varsin paljon esille Leena Lumissa, mutta tuon häneltä Kapteenin laulut kohta kirjana uusintaan ja runoja tänne Lumikarpaloon aina silloin tällöin.
VastaaPoistaLorcaa en muista lukeneeni, en ehkä teininäkään, silä silloin iski Neruda.
Mikä onkaan lähteistä pulppuavin: Intohimon lähde!