Suutelen silmiäsi, rakkaani.
Suutelen kauniita silmiäsi, rakkaani.
Olkoon se hyvästi
tai näkemiin -
kaunista on elää täysin sydämin
Suomen säteilevä joulukuu.
- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 1979)
perjantai 28. joulukuuta 2012
lauantai 15. joulukuuta 2012
Meihin annettu
Sukelluksissa täällä, aikuisuudessamme,
aivojen vanhoissa mielteissä, paljon käytetyissä,
hermoratojen valmiissa verkostossa,
täällä
raudanharmaassa meressä joulukuun
lapsi on meille annettu
suora ja kirkas sielu kuin säde
vedenpintaan nouseva
jotta se periskooppina näyttäisi
katso: todellisuus
yksinkertainen ja selvä kuin kynttilä tummassa
havussa,
tähti mustalla taivaalla,
turvallinen pimeys enkelin silmiä täynnä.
kujeellinen pimeys: äläpäs huolehdi,
pahat unet ovat unia ja maailma koti, tuttu
lapsi on meille annettu.
Syvä hidas musiikki, juhlaa varten luotu:
yksitellen piirtyvät iltaan valkeat puut,
kokonuotit, pitkään soivat.
Lähin lumisin kuusi, ääriviivaton melkein
aamuinen kanto pisteenä vierellään.
ylivenynyt sävel, lapsuudesta tuttu
jää tajuntaan ohi muitten.
Vaan nyt verkkaan taivas herää,
majesteettinen musta akordi enkelin soittimesta,
sanantuojan jolla ei sanaa enää,
hahmoa ei, vain viittaus:
ja syvimpänä soi
äänetön itse, paljas merkitys,
annettu meihin.
- Aila Meriluoto -
Portaat (WSOY 1961)
kuva Hanne
aivojen vanhoissa mielteissä, paljon käytetyissä,
hermoratojen valmiissa verkostossa,
täällä
raudanharmaassa meressä joulukuun
lapsi on meille annettu
suora ja kirkas sielu kuin säde
vedenpintaan nouseva
jotta se periskooppina näyttäisi
katso: todellisuus
yksinkertainen ja selvä kuin kynttilä tummassa
havussa,
tähti mustalla taivaalla,
turvallinen pimeys enkelin silmiä täynnä.
kujeellinen pimeys: äläpäs huolehdi,
pahat unet ovat unia ja maailma koti, tuttu
lapsi on meille annettu.
Syvä hidas musiikki, juhlaa varten luotu:
yksitellen piirtyvät iltaan valkeat puut,
kokonuotit, pitkään soivat.
Lähin lumisin kuusi, ääriviivaton melkein
aamuinen kanto pisteenä vierellään.
ylivenynyt sävel, lapsuudesta tuttu
jää tajuntaan ohi muitten.
Vaan nyt verkkaan taivas herää,
majesteettinen musta akordi enkelin soittimesta,
sanantuojan jolla ei sanaa enää,
hahmoa ei, vain viittaus:
ja syvimpänä soi
äänetön itse, paljas merkitys,
annettu meihin.
- Aila Meriluoto -
Portaat (WSOY 1961)
kuva Hanne
tiistai 4. joulukuuta 2012
Ja sitten kaikki taas hiljenee...
Ja sitten kaikki taas hiljenee...
Ja ymmärrätkö mitä elämäni tahtoo,
oletko sen jo ymmärtänyt?
Kuin aalto aamunmeressä
se tahtoo kohisten ja simpukan
painoisena
sinun sieluusi kiinnittyä.
Und dann ist alles wieder still...
Und weisst du was mein Leben will,
hast du es schon verstanden?
Wie eine Welle im Morgenmeer
will es, rauschend und muschelschwer,
an deiner Seele landen.
- Rainer Maria Rilke -
suomennos Allu & Leena
Ja ymmärrätkö mitä elämäni tahtoo,
oletko sen jo ymmärtänyt?
Kuin aalto aamunmeressä
se tahtoo kohisten ja simpukan
painoisena
sinun sieluusi kiinnittyä.
Und dann ist alles wieder still...
Und weisst du was mein Leben will,
hast du es schon verstanden?
Wie eine Welle im Morgenmeer
will es, rauschend und muschelschwer,
an deiner Seele landen.
- Rainer Maria Rilke -
suomennos Allu & Leena
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)