Onnea kannan
kuin maa hedelmäänsä,
kuin jalon päänsä
yön palava ruusu.
Kysy en, annan
väries loistaa.
Sieluni toistaa
kuin lauluaan lintu:
Läpäisit vaivoin
ruumiini mullan,
ennenkuin liekeistä
tulen ja kullan
valosi joit,
yön palava ruusu.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
upeaa tunnelmointia...
VastaaPoistasopii taas niin minun mailmaani..
Hanne, tämä oli vartavasiten sinulle!
VastaaPoistaNyt vasta osasin eksyä tänne toiseenkin ihanaan blogiisi. Toinen toistaan kauniimpia runoja täältä löysin:)
VastaaPoistaKeijukainen, kiva että löysit ja toivottavasti lepäät täällä kuten minä teen. Täällä ei ole laskuria, ei paineita, ei edes musiikkia. Täällä on paljon samoja runoja kuin Leena Lumissa, sillä en pysty pitämään Leena Lumia täysin runottomana, mutta täällä on myös muita eli enemmän runoja. Ja sitten myös kuvia, jotka merkitsevät minulle enemmän. Minun piti alunperin laittaa tänne jotain about kerran viikossa tai vieläkin harvemmin...nyt pitää olla tarkkana ettei tämä kiihdy, sillä haluan säilyttää retriittini.
VastaaPoistaJa täältä löysin Kaijärven runon! Omasta hyllystäni en vielä ole löytänyt runokirjaansa, jonka tiedän siellä olevan. Muistan runoilijan kotipitäjäni omalaatuisena miehenä.
VastaaPoistaAnja, minä en löydä hänestä mistään kuvaa! Onko sinulla? Etsippä runo Malja. Se on yksi lempirunojani häneltä. Tosin tämä Kaijärven kauneimmat runot on kaikki kovasti vievää...
VastaaPoistaHän oli intohimon runoilija. Olisikohan ollut hiukan synkkäkin? Oi, olisinpa saanut hänet tuntea!