keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

KERTOMUS

Aamu on vaikein.
Mustarastas näkee vielä unta.
Omenat nukkuvat vaatekaapin päällä.
Täti on jo noussut, hän ottaa käteensä pikkuesineitä,
nipistää ne kahden sormen väliin, asettaa
huonekalujen reunalle, varoittaa horjahtelevia
esineitä, mutisee ja nuhtelee iloisesti
kilisevää kantta, kahahtelevia, ruttuisia pusseja,
hänen aistinsa toimivat vain tässä myöhäisessä,
varhaisessa hiljaisuudessa, lyhyen ja kauniin
unen jälkeen, kun hän hetkisen seisoskelee ja päivä päivältä
ajattelee yhtä ja samaa, lapsuutta, kun hän oli pikkutyttö,
vielä kotona, pihalla, jossa tupakka kukki, vanhojen
kissojen seurassa. Hän aistii lapsuusajan orvokit, tuoksuresedat,
höyryävän maidon kiehumassa yli kattilan laitojen, joutavan
kylmyyden näin loppukeväästä, ohueen
heikkouteen pukeutuneena, kun
kaikki on vielä ennallaan: talo, piha,
pensaat, astiakaapit, pitsit, kevyet
muistot, luut, hiljaisuudet.
Aamu on vaikein.

- Aladár Lászlóffy -
Yhteisessä sateessa (WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Weheart

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

JÄIDEN SOITTO

Jäiden soitto...hän sanoi miltei kuiskaten. Pian tulee kevät ja jäät
lähtevät. Silloin minä menen rannalle, kuljen siellä ja kuuntelen jäiden soittoa.
Se vetää minua puoleensa, se on niin lumoavan kaunista ja samalla niin
kylmäävää, että se miltei kammottaa.

Kaikkialla veden alla ja päällä liikkuu hileistä jäätä, ja se alkaa soida...

- Laila Hietamies -
Jäiden soitto
kuva Sarppu

tiistai 10. huhtikuuta 2012

KEVÄTTÄ. JA TALVEA. LOKIT KIRKUVAT JA...

Kevättä. Ja talvea.
Lokit kirkuvat ja olen nähnyt ensimmäisen leskenlehden.
Juuri ennen kuin lumi peitti kukan. Siellä se värjöttelee, lumipeitteen alla.
Aivan samoin kuin joutsenpari, joka sulassa lämpäreessä sukii itseään lämpimäksi.

Palaan. Pajunkissojen lailla.
Pehmeästi ja hitaasti.

en halua nyt kiirehtiä kevättä
sulan ja lumen rajapinnassa

- Opuscolo -
kuva Veli Huovinen

torstai 5. huhtikuuta 2012

SUMU

Sumu peittää tämän seudun.
Kuuletko vielä ääneni?
En ymmärrä puita.
Ne tavoittavat hiuksiamme.
Tiedän, että päällesi on pudonnut oksa.
Voitko katsoa taakseni:
kannanko itse jotakin hartioillani?

- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Sarppu