Sinun yksinkertainen hellyytesi
on täyttänyt sydämeni
aamukasteisilla kukilla.
Väkevänä ja hyvänä
polvistut eteeni.
Oi, älä silmiäni katso!
Olet puhunut sanoja,
jotka ovat pysähtyneet seppeleeksi otsalleni.
On kuin huoneestani kaikkialta
loistaisivat ohuet valkoiset maljakot
auringonhohtoa täynnä.
Älä nosta rajua päätäsi nyt,
ettemme loukkaisi käsiämme
pienten maljakoiden sirpaleihin!
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Anu
oi kiitos leena taas niin ihanasta, tunnelmallisesta runosta..
VastaaPoistaHanne, ole hyvä vain. Huomenna et osaa kommentoida runooni mitään! Tämä on ennustus...;-)
VastaaPoista