Kultarinta näytti hänelle tien. Aurinko paistoi ja korkea, sininen kaarikatto säteili kirkkaana ja pehmeänä. Kaikki oli uutta ja hiljaista, mutta mikään ei ollut pelottavaa eikä yksinäistä.
- F.H.Burnett -
Salainen puutarha
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lemmikit niin lempeät ja saniaiset salaperäiset, muistaakseni nämä ovat omasta puutarhastasi...varmaan helppo uskoa, sinun jopa arvata, että Salainen puutarha pysäytti minut jo lapsena ja yhä uudelleen aikuisena olen lukenut sitä. Tarina kiehtoo minua ja saan siitä valtavasti voimaa.
VastaaPoistaRunotalon Sari, sen huomaa kuvistasi, että Salinen puutarha on ollut sinulle tärkeä kirja. Osaa tlöytää kuviisi myös sellaista, mitä kaikki eivät edes huomaa...,kuten se jännä kuva, siinä postauksessa, joka alkoi kielolla.
VastaaPoistaTämä kuva on osa aika isoa puutarhaamme. Rakastan eniten luonnonkukkia, mutta sitten tietty monia muitakin. Lemmikit, akileijat, saniaiset, keltakurjenmiekat, siniset iirikset, valko- ja sinivuokot, kissankellot, unikot...
Kuvittele, en tänään löytänyt Salaista puutarhaani mistään! Pitäisi ottaa paussi ja alkaa suursiivoukseen.
Mulla on Salainen puutarha kahtena eri filmiversionakin.
Puutarha itsessään on myös suuri voiman lähde. Pidän sen yllätyksistä, arvaamattomuudesta, saan kuitenkin siinä suunnitella ja luoda...Se on niin paljon, kuten tuo ihana, suloinen kirjakin.