lauantai 26. kesäkuuta 2010

VASTAUS


Jos koskaan tuottanut en olis tuskaa sulle,
et sinä mulle,
sua enhän rakastaisi näin.
Et loistais aurinkona pilven alta,
jos maailmalta
en sua vuottanut ois talvisäin.
Rakkauden taivaan sinen alla astut,
mihinkä siirtyisit kun myrsky lyö,
vihmasta toukosateen siellä kastut,
hopeisna kaartuu ylles kuudanyö.

Jos juurtunut et minuun tuskan juurin,
jos onnensuurin
lehvistöin lepoa et tuonut ois,
jos suonut voimaansa ei sydänmulta,
jos koskaan sulta
ei kyynel kasteen lailla pisarois,
näin kasvaisitko kalliiks elämääni,
antaisit sille voiman, kyllyyden,
näin sinut tunnustaisko sydän, pääni,
näin jakaisitko lahjat hetkien.

- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

LAULU VUORELLA


Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.

Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.

- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)

lauantai 19. kesäkuuta 2010

FRANCES PUHUI IIRISTEN MUSTELMANSINISISTÄ...


Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista.
Katselin käsivarsiani:
niissä oli iiriksensinisiä mustelmia.
Minun vanha silkinohut ihoni, siniset suonet kohollaan.
Miksei.
Minä kukin iiriksiä.
Helvetti, minähän kukin!

- Aila Meriluoto -
Kimeä Metsä (WSOY 2002)

torstai 17. kesäkuuta 2010

SININEN PUUTARHA


Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsi
katsovat minua niin outoina ja hiljaisina
kuin villien eläinten silmät
auringon värisevää nousua?

Olen kylpenyt juuri virrassa
ja kaulaani on takertunut
himmeänpunainen levä.
Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittaja
sinisessä puutarhassa,
ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.
Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

VALKOISET MALJAKOT


Sinun yksinkertainen hellyytesi
on täyttänyt sydämeni
aamukasteisilla kukilla.


Väkevänä ja hyvänä
polvistut eteeni.
Oi, älä silmiäni katso!

Olet puhunut sanoja,
jotka ovat pysähtyneet seppeleeksi otsalleni.
On kuin huoneestani kaikkialta
loistaisivat ohuet valkoiset maljakot
auringonhohtoa täynnä.

Älä nosta rajua päätäsi nyt,
ettemme loukkaisi käsiämme
pienten maljakoiden sirpaleihin!

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Anu

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

MAGDALENA


Magdalena, Magdalena,
ihanainen lapsi!
Salamoista silmän-iskut,
idän yöstä hapsi,
joutsenkaula, aaltovarsi,
valkolilja käsi...
- Sulosi on synnillistä,
leiki synnilläsi! -

Magdalena, Magdalena,
illan liekit palaa,
syttyy hehkut hekumoihin,
haaveet herää, halaa...
- Katsos, tytär Israelin,
tähdet kulkee yli...
lankee taivaat jalkoihisi,
avaa, avaa syli! -

Magdalena, Magdalena,
ihanainen impi!
Harvoin astui synnin tietä
jalka kaunihimpi...
Suuret tähdet, kuumat tähdet
kehää sulle kutoo,
kun sa viittaat, vallat vaipuu,
helmaas kruunut putoo...

Magdalena, Magdalena,
kaunis katuja-nainen!
- Joko näit sa miten murtuu,
mustuu mahti mainen?
- Ah niin, kirkas Jumalanpoika,
synnillistä auta!
Sull' on mahdit korkeammat,
aate aistin hauta...

Magdalena, Magdalena,
sankaritar sadun!
- Piirsitkö sa inehmoiden
kohtaloille ladun:
kevehissä keinumahan
lähemmäksi syvää,
erehissä etsimähän
loputonta hyvää?...

- L. Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Victoria Nordenswan: Maria Magdaleena (Naiset taiteen rajoilla, Tammi 2010)

torstai 10. kesäkuuta 2010

PALAVA RUUSU


Onnea kannan
kuin maa hedelmäänsä,
kuin jalon päänsä
yön palava ruusu.

Kysy en, annan
väries loistaa.
Sieluni toistaa
kuin lauluaan lintu:

Läpäisit vaivoin
ruumiini mullan,
ennenkuin liekeistä
tulen ja kullan
valosi joit,
yön palava ruusu.

- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)

tiistai 8. kesäkuuta 2010

KUN SURULLINEN TUULI LAUKKAA...


Kun surullinen tuuli laukkaa perhosia surmaten
rakastan sinua, ja riemuni pureutuu sinun suusi luumuun.

Millainen piina sinulle totuttautua minuun,
sieluuni joka on yksinäinen ja villi, nimeeni
jota kaikki pakenevat.
Niin monesti olemme nähneet kointähden hehkuvan
silmiämme suudellen
ja päittemme ylle on hämärä kiertynyt auki kuin viuhka.

Minun sanani satoivat yllesi hyväilevinä.
Jo kauan olen rakastanut ruskeaa helmiäisruumistasi.
Olet minulle suorastaan kaikkeuden valtiatar.
Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja,
tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.
Haluan tehdä kanssasi saman
minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.

- Pablo Neruda -
Andien mainingit (SSK 1973, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Iines

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

KULTARINTA NÄYTTI HÄNELLE TIEN. AURINKO PAISTOI...


Kultarinta näytti hänelle tien. Aurinko paistoi ja korkea, sininen kaarikatto säteili kirkkaana ja pehmeänä. Kaikki oli uutta ja hiljaista, mutta mikään ei ollut pelottavaa eikä yksinäistä.

- F.H.Burnett -
Salainen puutarha

LEENA LUMI

Lumikarpalon alter ego blogin Leena Lumin juhlakollaasi, jossa näkyy eräitä huomattavia kirjoja vuodelta 2010. Juhlat ja niiden syy ovat lukuja, jotka näet Leena Lumissa, mutta mitään ei olisi ilman lukijoita, joita kiitän♥

perjantai 4. kesäkuuta 2010

MINÄ POLVISTUN ETEES JA...


Minä polvistun etees ja kädet,
kädet lähteiksi puhjenneet,
vien silmille, suulle,
kädet janoista juottaneet.
Minä suutelen kämmenpohjaa,
veren hellyyttä juon.
Jään, kumarrun etees,
minä hellyyttä juon.

Pivo pieni ja kuitenkin siihen
sydän mahtua vois.
Ei metsän linnuilla pesää
niin sulkevaa ois,
ja kuitenkin avoin - yllä
koko avaruus!
Et vangitse hyväilyllä,
sinä tiedät: suloisuus
pesän kutsuu kyllä
ja rakkauden valtavuus.

- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

PUNAINEN KUU


Oi kuu, kuinka sinä olet punainen!
Missä sinä olet ollut, mitä sinä olet tehnyt?
Niin hiljaisesti hiivit esiin puitten takaa
kasvoillasi outo huume.

Aa - sinä tulet kaukaisesta maasta,
jossa ihanat ihmiset juhlivat,
jossa ilman täytti särkyväin hedelmäin lemu
ja nauru
ja paljaitten ruumiitten välkyntä paisteessasi
ja varisevat, suuret kukkalehdet!

Ja sinä istuit juhlivien keskelle,
sinä juovuit ihanasta palmuviinistä,
ja nauravat nuoret naiset
pusersivat punaisten kukkain ja hedelmäin mehun
sinun kasvoillesi!
Ah, sinä näet vielä ruskeat, hennot sormet,
ja hehkuvat pisarat niitten lomissa!

Ja sinä, joka olit niin kylmä ja hiljainen,
sinä tunnet nyt itsesi levottomaksi,
kasvoillasi on outo huume
ja sinä olet punainen ja tuoksuva...

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Jael