En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkeä päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982, suomennos Pentti Saaritsa)
Ihana...
VastaaPoista"olen veren kuiske miehen korvassa..."
..ilman ehtoja...
Hanne, tämä on niin syvää ja täydellistä...kukaan ei laita paremmaksi.
VastaaPoistaHieno, tuota käytiin läpi yliopistolla (vaikka Edith Södergrania ei mainita suomalaisena runoilijana)
VastaaPoistaHannele, tämä saattaa olla ihan kiinnostavinta Edithiä.
VastaaPoistaTämän runon valitsin joskus tulkittavaksi, koska rakastan Södergrania. Tämä oli aikanaan vallankumouksellinen runo, naisen ei sopinut tuntea tällaista vaarallista intohimoa, saati kirjoittaa siitä omana itsenäisenä ja vapaasti tuntevana itsenään.
VastaaPoistaPikkupaju, ja varsinkaan nainen ei saanut olla bi-seksuaali, kuten oli Edith Södergran. Häntä yritettiin vaientaa, mutta lahjakkuus tulee vaikka läpi kiven ja kallion.
VastaaPoistaEdith Södrgranin Kootut runot nukkuvat kanssani. Kirja on aina yöpöydälläni.