skip to main |
skip to sidebar
On the long melancholy days
you look up sitting on the threshold of your cabin,
- this I know, and you wonder, my son.
It's nobody's fault,
that the landscape is melancholy,
that your heart carries grief,
it's nobody's fault,
that you have to exhaust yourself in waters,
that I've rowed about:
I gIve you a present, my son
I give you the earth that's left after me
and that will cover me
I give you all my thoughts and a house,
and all this you have to carry in pain:
I give you even more
I give you all that you want
and it's nobody's fault,
that you choose that
which is worthless
and guard that
which you have to give up in pain
My son, choose something else
than what I give to you
choose right amongst the trash
that's left: build up a fire and go, my son.
Alakuloisina pitkinä päivinä
katselet ylös majasi kynnyspuulla istuen,
- tämän tiedän, ja kyselet, poikani.
Ei ole kenenkään syy,
että maisemassa on hiljaista,
että sinun sydämesi surua kantaa,
ei ole kenenkään syy,
että sinun on näännyttävä vesiin,
joita olen soutanut:
minä annan sinulle maan, joka minulta jää
ja minut peittää
Annan sinulle ajatukseni ja talon,
ja kaikki tämä sinun on
kipua tuntien kannettava:
annan sinulle enemmänkin
mitä sinä vain haluat
eikä ole kenenkään syy,
että sinä valitset sen,
joka arvotonta on,
ja vartioit sitä,
josta on kivulla luovuttava
Poikani, valitse jotain muuta
kuin mitä minä sinulle annan
Valitse oikein tämän rihkaman joukosta,
joka jää: sytytä rovio ja mene, poikani
- Kalevi Rahikainen -
käännös englanniksi Klaus Rahikainen
Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.
- Edith Södergran -
Runoja (WSOY 1969)
Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuudesta muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla,
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu,
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.
- Mirkka Rekola -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Tuure
Ripsissäni tuhannet tähdet,
kuu matkassani,
aurinko sydämessäni,
maapallon meret suonissani,
keijun siipipöly ihollani.
Lammen peili:
heijastus sinusta, minusta
- taivaan kuvajainen.
Ripsissäni tuhannet tähdet!
- Runotalon Sari & Leena Lumi -
kuva Runotalo
Oli suuri ja tuskan-kaunis
yö jolloin kirposivat
ajan, paikan ja järjen kahleet
ja kuin linnut sokaisemat
valotulvan sielumme syöksyi
jumalaiseen vapauteen
ja kuin kaksi liekkiä yhtyi
tulen elävään patsaaseen.
Ja Eroksen alttarilla
lepäs ruumiimme liekehtivät;
saman tulen ja saman kaipuun
ne olivat sytyttämät.
Ei nähnyt silmä, ei kuullut
enää korvamme muuta kuin
tulisiipien huminan, soiton,
sinä suutelit palavin suin
tulen soidessa ympärillämme,
tulisiipien kantaissa päin
meren, taivaan takaista rantaa
läpi pilvien liekehtiväin.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven Kauneimmat Runot (Otava 1956)
kuva Tuure
Saatoin arvata, että kaipaisin sinua, että
moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että
autius ei olisi jossakin, vaan kaikessa, kaikkialla,
että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi
joka hetki.
- Lassi Nummi -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Valloittava Valkoinen
LAPSI
Paljon olemme rikkoneet,
paljon kärsineet
ja anteeksi antaneet.
Lapsi!
Missä on lapsi?
Viha nousee
syvältä,
kaukaa,
ammoin eläneistä,
ammoin siittäneistä,
ammoin synnyttäneistä,
kipeänä,
lyövänä,
viiltävänä
- te löydätte vastasyntyneen lapsen -
Sinä itket.
Kosketan sinua hiljaa
ja silmäni kyyneltyvät.
Minulla ei ole sanoja,
mene meren rantaan.
Antakoon jokin meissä
anteeksi meille.
Antaako jokin meissä koskaan
anteeksi meille?
Meri kutsuu.
Mene meren rataan.
Se kuohuu, se ärjyy,
se vaahtoaa.
Auringon, tähdet ja kuun
se uhmassaan särkee,
se vihasta ulvoo,
se raivoaa.
Meri hiljaa lepää,
se ottaa taivaan vastaan.
Aurinko, tähdet ja kuu
sen syliin uppoaa.
Mene meren rantaan.
Hyväksy meren viha,
hyväksy meren raivo,
lepo
ja hiljaisuus.
Hyväksy minut
ja lähelläsi tunnet minut.
Hyväksy elämä,
taistelu,
elää saat.
Hyväksy meren laulu -
kuulitko?
kalpenitko?
korviisi soiko? - lapsi?
Merellä ehkä on sanat,
joita ei minulla ole,
merellä ehkä on sanat,
jotka vapauttavat.
HAUTAJAISMATKA
Sielu sairaana
matka jatkuu
päivä väistyy
ja yltää yö.
Taakka painava:
arkku pieni;
en edes tiedä,
kuollutko liet.
En edes tiedä:
houretta, unta, painajaistako
arkussa vien.
En sinun ruusuisia sormiasi,
en sinun kyntesi pientä kukkaa
suutele koskaan.
Et sinä juokse ylitse pihan
hiuksissa tuuli.
En minä sinua nostaa saa, jos kaadut,
pyyhkiä en saa käsistä, polvista hiekkaa,
en silmistä vettä,
eivät sinun pientä lämmintä päätäsi
käteni koskaan sulje.
Kuole jo, kuole,
tänne sinut hautaan
Villa Bonannon palmujen alle.
Palermon yö on lämin ja syvä,
Bonannon palmujen viuhkat on laajat.
Täällä on hyvä,
vaikkakin lähden,
tännehän jää minun sydämeni.
Kuole jo, kuole,
keveämpää,
pimeämpää
multaa en tiedä sinun haudallesi.
Välimeren purppura on pehmeä ja hyvä,
palmujen viuhkat ovat suojelevat, suuret.
Kuole jo, kuole,
syntymätön,
eron hetken tuskasta syttynyt liekki
palamaan jää sinun haudallesi.
Sinä karkasit mereen.
Sinun nopeat jalkasi juoksevat aallon valkoista harjaa,
valokipunat säihkyvät pienistä kantapäistä.
Veden sukua olet,
vesihiiden poikanen lienet,
kilon keskellä aavalla veden veljiä leikkiisi kutsut.
On kaukana, kaukana,
saavuttamattomissa,
meren tanssivalla aavalla leikkiesi rajaton piha.
UNIPOIKA
Synkkää metsää
kiemurtelevia oksia
juuria
virvatuliliekkejä
valonvälähdys!
pimeästä
kaukaa
märkää sammalta
painua vajota
isä!
kuiskaus huuto
maastako? merestäkö?
synkkää metsää
verenkarvaista maata
metsää ympärillä
metsää minussa
tuhatvuotista
eilispäiväistä
mustaa aukotonta metsää -
Väljenee
valkenee
meri!
sinä juokset vastaani
välkkyviä aaltoja pitkin
sinun silmäsi ovat runo
sinun suusi on runo
sinun jäsenesi ovat runo
kukaan ei tee sinulle pahaa
kukaan ei tahraa
sinun sieluasi
merenkuulasta
merensinistä
kukaan ei erota sinua minusta.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven Kauneimmat Runot (Otava 1956)
kuva Pekka Mäkinen
Pilviharsolle
♥:lla Lumikarpalo
On toisia maailmoita. Aika kiertyy ja palaa
tyyneen sydämeensä, hämyyn joka on tuleva
ja osittain jo tullut;
otamme siitä ennakkoa yön hetkinä
kun sietämätön kipu lakkaa
ja hetki sulaa kuin tali ja leviää yli mitatun rajan.
On toisia maailmoita, mutta ne eivät ole täällä:
kynttilä palaa loppuun, kynttilää ei enää ole,
aika on vuotanut takaisin aamun hiljaisuuteen
ja lähteetön valo hävittää varjojen metsän.
- Eeva-Liisa Manner -
Vain unen varjo (Otava 1977)
kuva Tuure
Yöt ovat pimeät ja raskaat.
Hedelmät varisevat, varisevat.
Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa soi kuin valtainen rumpu,
hiljaa soi luumunsinisessä yössä.
Hedelmien palavat kesäpäivät,
omenain kuullossa vaaleat yöt!
Punaiset tomaatit laulavat:
on lihamme aurinko!
Hedelmäin juhla, kypsymisen huume.
Elovalkeat leimuavat.
Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa värisee kuin väkevä rumpu.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
Koittaa aika,
kun ilahtuen tervehdit itseäsi
omalla kynnykselläsi peilissä,
ja te molemmat hymyilette.
Käytte pöytään. Syötte.
Rakastat jälleen vierasta,
joka kerran olit.
Tarjoat viiniä.Leipää.
Palautat sydämesi
sille, joka on sinua rakastanut.
Koko elämäsi, jonka hylkäsit
toisen tähden, joka tuntee sisimpäsi.
Ota rakkauskirjeet kirjahyllystä,
valokuvat, lohduttomat sanat,
hävitä kuvasi peilistä.
Istu pöytään. Ahmi elämäsi.
- Derek Walcott -
Kokonainen aikakausi, valkoisia viulupäiviä.
Kuvittele, mitä olisin voinut taivaalle kirjoittaa,
jos aikakausi, runon taivas,
olisi vain ollut minun, puoli kahdesta kuolemaan saakka.
Runon taivas: maa.
Myös yleisön takia meidän täytyy opiskella sitä
mihin vain me pystymme.
Kauan olen minäkin opiskellut,
jotta osaisin kirjoittaa tällä kielellä,
lukea tällä kielellä,
ja sitten kun en enää osaa,
nukkua kuolemaa
tällä kielellä.
- Aladár Lászlóffy -
Yhteisessä sateessa (WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Tuure
Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten!
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.
Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhri-altaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen.
. L Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Elin Danielson-Gambogi (Naiset taiteen rajoilla, Riitta Konttinen, Tammi 2010)
Kai tulin lumotuksi
kun luin tyttönä sitä
upeaa ulkomaista naista:
niin pimeys näytti kauniilta.
Se päivä yöllä oliko
vai pelkkä taivas keskipäivällä?
En voinut ratkaista: se valo
loimotti niin mielipuolisesti.
Mehiläisistä tuli kuin perhosia
ja perhosista kuita säteineen.
Ne valaisivat nurmen allaan
ja uskoin: ne jokapäiväiset
sävelet, joita luonto
hyräili omaksi ilokseen,
kuuluivat jättiläisille, ne
kun esittivät jylhää oopperaa.
Päiväni sujuivat sen jälkeen
mahtavan rytmin mukaan.
Kaikista ankein kaunistui
kuin ykskantaan kutsuttuna juhlaan.
En millään voi selittää
sellaista mielen muutosta.
Se on kuin uskoon tulo: täytyy
kokea, ei vain kuulla toisilta.
Se oli jumalaista hulluutta.
Jos vaivun vielä joskus uudestaan
surkeaan tervejärkisyyteen,
parannus siihen on lukea
taas järkäleittäin sulaa noituutta.
Tietäjät vaipuivat jo uneen,
vaan lumous on kuin Jumala:
se kestää iäisestä iäiseen.
-Emily Dickinson -
Golgatan kuningatar (Tammi 2004, suomennos Merja Virolainen)
I think I was enchanted
When first a sombre Girl -
I read that Foreign Lady -
The Dark - felt beautiful -
And whetever it was noon at night -
Or only Heaven - at Noon -
For very Lunacy of Light
I had not power to tell -
The Bees - became as Butterflies -
The Butterflies - as Swans -
Approached - and spurned the narrow Grass -
And just the meanest Tunes
That Nature murmured to herself
To keep herself in Cheer -
I took for Giants - practising
Titanic Opera -
The Days - to Mighty Metres stept -
The Homeliest - adorned
As if unto a Jubilee
'Twere suddenly confirmed -
I could not have defined the change -
Conversion of the Mind
Like Sanctifying in the Soul -
Is witnessed - not explained -
'Twas a Divine Insanity -
The Danger to be Sane
Should I again experience -
'Tis Antidote to turn -
To Tomes of solid Witchcraft -
Magicians be asleep -
But Magic - hath an Element
Like Deity - to keep -
- Emily Dickinson -
The Complete Poems of Emily Dickinson
kuva Hanne
Tätä on kaipaaminen: aaltoilua
kotia vailla ajan meressä.
Ja tätä toiveet: vuoropuhelua
hetken ja ikuisuuden välillä.
Tätä on elämä. Kunnes päivän mennen
hetkistä yksinäisin vyörähtää
ja hymyillen kuin yksikään ei ennen
Ikuista vastaan vaiti jää.
- Rainer Maria Rilke -
suomennos Anna-Maija Raittila
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Tuure
Tuulelta on leikattu siivet,
virta ei soi.
Katson tyhjälle, pimeälle ulapalle,
ymmärrän:
et ole tulipatsas,
et tuulenhenki.
Olet avohaava minun sydämessäni.
Koskaan en halua sen parantuvan.
- Raakel Liehu -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Hanne
Sinun lantiosi, naisten vaivoista paljon kärsineet
uumasi painautuvat kaakeliuunia vasten,
siinä sinä seisot, ilottoman rauhallisesti tuijotat
miestä aivan kuin huonekalua tai patsasta.
Hameesi on antelias karamellipussi, täynnä
tuttuja suloja. Älä pane pahaksesi, jos
mies luulee ymmärtäneensä sen minkä on käsittänyt väärin. (Vaikka
rakkauden kiemurainen tie on jo saanut hänet huohottamaan.)
Ja tämä torjuttu ilo: niin kuin happo
yhtyy metalliin, himokkaasti, kylmästi.
- György Petri -
Yhteisessä sateessa (WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Ilona
Mä muistan sun mustikkasuun,
sä muistat sen kaiken muun
Mä muistan sun ihon ja savukkeen tuoksun,
sä muistat meidän kuuman virran juoksun
Mä muistan sun polven muodon,
sä muistat rakkauden luodon
Mä muistan suven oudon, kuuman,
sä muistat sen piinan, huuman
Mä muistan sut ja täysikuun,
sä muistat vain mut ja mustikkasuun
♥♥♥♥♥♥
Sä muistat kaiken muun,
mut mä vain sun mutrusuun
Sä muistat mun ihon hajun,
mä vain sen tunteen rajun
Sä muistat sen mökin oudon,
mä muistan sen yön soudon
Sä muistat mut ja täysikuun,
mä muistan sut ja mutrusuun
- Leena Lumi -
kuva Hanne
Sa sytytit mun ja sammutit mun,
alat aukaisit aarnion salatun,
veit liekistä tummahan hiileen,
teit tulesta panssarin viileen.
Olen luomasi sun, olen omasi sun:
jääneito kraatterin sammutetun.
- L Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Hanne
Isä rakas, kaikki taivaan tähdet sinä!
Siinä se seisoi kuin lapsen parku tai lokin viiltohuuto.
Saattoväki laski jo seppeleitään,
odotti pitopöydän antimia:
satakuntalaisen runsaita.
Sisko itki.
Minä hymyilin raskaana tiedosta:
Hän on tähtenä taivaani yllä.
- Leena Lumi -
Veden oppii janosta
ja maan merenkäynnistä,
liidon kivusta,
rauhan pistinraudasta,
rakkauden haudasta,
linnut lumesta.
Water, is taught by thirst.
Land - by the Oceans passed.
Transport - by throe -
Peace - by its battles told -
Love, by Memorial Mold -
Birds, by the Snow.
Rakkaimmat kasvot kiharoiden keskellä
kuin kukat multapenkissä,
kätensä valkeampi valasöljyä,
kun se ravitsee pyhää liekkiä,
kielensä vaelteli vielä hellemmin
kuin lehvistössä sävelmä.
Kun kuulee siitä, saattaa sitä epäillä.
Kun kokee sen, on pakko uskoa.
Her face was in a bed of hair,
Like flowers in a plot -
Her hand was whiter than the sperm
That feeds the sacred light.
Her tongue more tender than the tune
That totters in the leaves -
Who hears may be incredulous,
Who witnesses, believes.
Se on paratiisi, että voi valita:
ottaa ensin omakseen,
sitten, Aadamista viis,
koko Eeden perua.
Paradise is of the option.
Whosoever will
Own in Eden notwithstanding
Adam and Repeal.
- Emily Dickinson -
The Complite Poems of Emily Dickinson
suomennos Merja Virolainen (Golgatan kuningatar, Tammi 2004)
kuvat Runotalo
Tunteidemme jääkausi
on uurtanut vakoja kasvoillemme,
murentanut unelmia soraksi
ja hionut toisia ihonsileiksi,
saanut vedet silmistämme virtaamaan kahtaalle
ja nostanut väistyessään niiden rannoille
kaipauksen sinisen kukan.
- Mikko Kilpi -
Hellyydestä (WSOY 1972)
Papinkaulus vihki
ja harakankello soitti
ja pääskysen siivenkärki
kirjoitti merkinnän veteen
ja se sama niitty sai olla
häävuoteenakin.
Ja koko kesäisen päivän
ne kestävät avioliitot
jotka aina muistetaan.
- Mikko Kilpi -
Hellyydestä (WSOY 1972)
Viimeiseksi sanaksi
on suudelma
paras.
- Tommy Tabermann -
Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivettunut omenapuu.
Reppu naulassa, ovenpielessä,
siinä linnnpesä.
Kun olen kuollut,
kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
- Lauri Viita -
(Osa Viidan runoelmasta Onni, joka ilmestyi kirjallisuuslehti Parnassossa sattumalta samana päivänä kun kirjailija kuoli.)
Istut sängynlaidalla jumalpatsas
riisut vaatteesi kuinka kaunis olet
lumi tuoksuu/ kuutamo/ jääveistos/
et katso minuun kuinka julma voit olla
kuinka kylmä sileä voi olla iho
jota kukaan nainen ei ole rakastanut, aivan
kiveä, pimeä.
Lukittaudut käymälään, runkkaat musta miehenkuva
selkäsi takana, se jättää sinuun merkin, kuoleman lipaisun.
Tuhlaat selkäydinnestettäsi vessanseinille, ansaitsisit
kauniimpaa: kuuman makkaran ja karusellikyydit, äidin
käden puristamassa kättäsi kummitusjunassa, pelkäämässä
kanssasi. Lavuaarissa mätänee Medusan kieli.
- Heli Slunga -
Varjomadonna (Minerva 2009)
Pikapano, pikalaina, pikaruoka, pikakaikki.
Mitä millään on väliä, kun jäljellä on yösukellus:
Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin,
nousta pintaan henkeä haukkoen,
uida ohitse hopeaisten tyrnipensaiden,
ohittaa haahkan kevyt hyväily,
sukeltaa uudestaan syvemmälle, syvemmälle,
meren mustaan, märkään syliin,
nousta ylös juuri ennen hukkumista ja
sitten vain kellua tiiran huudon kannattelemana.
- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen
Puhkee suuret tuliruusut
taivahalla.
Kukkii pienet lumiruusut
pilven alla.
Ajatusten aarniliekit
räiskyy, palaa.
Sydämessä kuolon kukat
aukee salaa.
- L.Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
Ah yöhyt hellä, joka lempeydellä
maan huolit huntuus iankaikkiseen,
näin maata suo maailman sydämellä
sa lapses, unelmiinsa uupuneen,
kuin sallit, ett' on tupa tähtösellä
ja laineell' liikkuvalla linna veen,
myös piha pitkä ilman pilvyellä
tai talo nousta taivaan autereen;
tyyssija heillä tyyni on, - mut kellä
on rauha riutuvalla rakkauteen?
Ah, armas, kuule, kuink' yön sykkehellä
on niinkuin kaiku kaukokanteleen,
kuink' alkaa hiljaksensa helkähdellä
kuin jää yks-öinen ääneen hopeiseen!
Syyskylmät saapuu, suo mun lämmitellä,
en muuten kestä uuteen keväimeen,
suo sydänlämpöäs mun lähennellä,
mun tuta riemu rinnan syttyneen,
kun kaikki sammuu, katoaa, - mut kellä
on helkatulta arkeen ainaiseen?
- Eino Leino -
Yli laaksojen, laulupuiden (Karisto 2002)
kuva Tuure Niemi
Sinun hoivaavien reisiesi kyydissä
ylösnousemuksen mysteeri
saa luonnollisen selityksensä
- Tommy Tabermann -
kuva Otava
Hän seisoo silmäluomilllani,
hänen hiuksensa ovat hiuksissani,
hänellä on käsieni muoto,
hänellä on silmäini väri,
varjooni on hän uponnut,
kuin kivi taivaaseen.
Hänen silmänsä ovat avoinna aina
eikä hän salli minun nukkua.
Hänen unensa täydessä päivänvalossa
saa auringon muuttumaan huuruksi;
minut nauramaan, itkemään ja nauramaan se saa,
puhumaan ilman mitään sanottavaa.
- Paul Eluard -
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)
suomennos Aale Tynni
Jos koskaan tuottanut en olis tuskaa sulle,
et sinä mulle,
sua enhän rakastaisi näin.
Et loistais aurinkona pilven alta,
jos maailmalta
en sua vuottanut ois talvisäin.
Rakkauden taivaan sinen alla astut,
mihinkä siirtyisit kun myrsky lyö,
vihmasta toukosateen siellä kastut,
hopeisna kaartuu ylles kuudanyö.
Jos juurtunut et minuun tuskan juurin,
jos onnensuurin
lehvistöin lepoa et tuonut ois,
jos suonut voimaansa ei sydänmulta,
jos koskaan sulta
ei kyynel kasteen lailla pisarois,
näin kasvaisitko kalliiks elämääni,
antaisit sille voiman, kyllyyden,
näin sinut tunnustaisko sydän, pääni,
näin jakaisitko lahjat hetkien.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
Aurinko laski yli meren vaahdon ja ranta nukkui,
ja vuorella seisoi joku ja lauloi.
Kun sanat putosivat veteen, olivat ne kuolleet.
Ja laulu katosi mäntyjen taakse ja hämärä vei sen pois.
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain,
että hämyisellä kalliolla oli sydänverta,
aavistin hämärästi, että laulu oli
jostakin, mikä ei koskaan palaa.
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
Frances puhui iiristen mustelmansinisistä nupuista.
Katselin käsivarsiani:
niissä oli iiriksensinisiä mustelmia.
Minun vanha silkinohut ihoni, siniset suonet kohollaan.
Miksei.
Minä kukin iiriksiä.
Helvetti, minähän kukin!
- Aila Meriluoto -
Kimeä Metsä (WSOY 2002)
Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsi
katsovat minua niin outoina ja hiljaisina
kuin villien eläinten silmät
auringon värisevää nousua?
Olen kylpenyt juuri virrassa
ja kaulaani on takertunut
himmeänpunainen levä.
Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittaja
sinisessä puutarhassa,
ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.
Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
Sinun yksinkertainen hellyytesi
on täyttänyt sydämeni
aamukasteisilla kukilla.
Väkevänä ja hyvänä
polvistut eteeni.
Oi, älä silmiäni katso!
Olet puhunut sanoja,
jotka ovat pysähtyneet seppeleeksi otsalleni.
On kuin huoneestani kaikkialta
loistaisivat ohuet valkoiset maljakot
auringonhohtoa täynnä.
Älä nosta rajua päätäsi nyt,
ettemme loukkaisi käsiämme
pienten maljakoiden sirpaleihin!
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Anu
Magdalena, Magdalena,
ihanainen lapsi!
Salamoista silmän-iskut,
idän yöstä hapsi,
joutsenkaula, aaltovarsi,
valkolilja käsi...
- Sulosi on synnillistä,
leiki synnilläsi! -
Magdalena, Magdalena,
illan liekit palaa,
syttyy hehkut hekumoihin,
haaveet herää, halaa...
- Katsos, tytär Israelin,
tähdet kulkee yli...
lankee taivaat jalkoihisi,
avaa, avaa syli! -
Magdalena, Magdalena,
ihanainen impi!
Harvoin astui synnin tietä
jalka kaunihimpi...
Suuret tähdet, kuumat tähdet
kehää sulle kutoo,
kun sa viittaat, vallat vaipuu,
helmaas kruunut putoo...
Magdalena, Magdalena,
kaunis katuja-nainen!
- Joko näit sa miten murtuu,
mustuu mahti mainen?
- Ah niin, kirkas Jumalanpoika,
synnillistä auta!
Sull' on mahdit korkeammat,
aate aistin hauta...
Magdalena, Magdalena,
sankaritar sadun!
- Piirsitkö sa inehmoiden
kohtaloille ladun:
kevehissä keinumahan
lähemmäksi syvää,
erehissä etsimähän
loputonta hyvää?...
- L. Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Victoria Nordenswan: Maria Magdaleena (Naiset taiteen rajoilla, Tammi 2010)
Onnea kannan
kuin maa hedelmäänsä,
kuin jalon päänsä
yön palava ruusu.
Kysy en, annan
väries loistaa.
Sieluni toistaa
kuin lauluaan lintu:
Läpäisit vaivoin
ruumiini mullan,
ennenkuin liekeistä
tulen ja kullan
valosi joit,
yön palava ruusu.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
Kun surullinen tuuli laukkaa perhosia surmaten
rakastan sinua, ja riemuni pureutuu sinun suusi luumuun.
Millainen piina sinulle totuttautua minuun,
sieluuni joka on yksinäinen ja villi, nimeeni
jota kaikki pakenevat.
Niin monesti olemme nähneet kointähden hehkuvan
silmiämme suudellen
ja päittemme ylle on hämärä kiertynyt auki kuin viuhka.
Minun sanani satoivat yllesi hyväilevinä.
Jo kauan olen rakastanut ruskeaa helmiäisruumistasi.
Olet minulle suorastaan kaikkeuden valtiatar.
Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja,
tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.
Haluan tehdä kanssasi saman
minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.
- Pablo Neruda -
Andien mainingit (SSK 1973, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Iines
