Kuvittele, mitä olisin voinut taivaalle kirjoittaa,
jos aikakausi, runon taivas,
olisi vain ollut minun, puoli kahdesta kuolemaan saakka.
Runon taivas: maa.
Myös yleisön takia meidän täytyy opiskella sitä
mihin vain me pystymme.
Kauan olen minäkin opiskellut,
jotta osaisin kirjoittaa tällä kielellä,
lukea tällä kielellä,
ja sitten kun en enää osaa,
nukkua kuolemaa
tällä kielellä.
- Aladár Lászlóffy -
Yhteisessä sateessa (WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Tuure
Ihan mielettömän ihana runo, niin puhutteleva..
VastaaPoistakahdesta kuolemaan saakka...
ja sanoja ei tarvitse sillä taivas voi olla minun...
Hanne, juuri niin, juuri niin. Harmittelin tuolla alempana juuri Anjalle, kun tämä kirja ei ole minun, vaan kirjaston ja vuodelta 2006, jolloin kaupasta löytäminen on onnenkantamoinen.
VastaaPoista