perjantai 10. syyskuuta 2010
ON THE LONG MELANCHOLY DAYS...
On the long melancholy days
you look up sitting on the threshold of your cabin,
- this I know, and you wonder, my son.
It's nobody's fault,
that the landscape is melancholy,
that your heart carries grief,
it's nobody's fault,
that you have to exhaust yourself in waters,
that I've rowed about:
I gIve you a present, my son
I give you the earth that's left after me
and that will cover me
I give you all my thoughts and a house,
and all this you have to carry in pain:
I give you even more
I give you all that you want
and it's nobody's fault,
that you choose that
which is worthless
and guard that
which you have to give up in pain
My son, choose something else
than what I give to you
choose right amongst the trash
that's left: build up a fire and go, my son.
Alakuloisina pitkinä päivinä
katselet ylös majasi kynnyspuulla istuen,
- tämän tiedän, ja kyselet, poikani.
Ei ole kenenkään syy,
että maisemassa on hiljaista,
että sinun sydämesi surua kantaa,
ei ole kenenkään syy,
että sinun on näännyttävä vesiin,
joita olen soutanut:
minä annan sinulle maan, joka minulta jää
ja minut peittää
Annan sinulle ajatukseni ja talon,
ja kaikki tämä sinun on
kipua tuntien kannettava:
annan sinulle enemmänkin
mitä sinä vain haluat
eikä ole kenenkään syy,
että sinä valitset sen,
joka arvotonta on,
ja vartioit sitä,
josta on kivulla luovuttava
Poikani, valitse jotain muuta
kuin mitä minä sinulle annan
Valitse oikein tämän rihkaman joukosta,
joka jää: sytytä rovio ja mene, poikani
- Kalevi Rahikainen -
käännös englanniksi Klaus Rahikainen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aika puhutteleva tuo Kalevi Rahikaisen runo! Ja sitten vielä lopuksi: "---sytytä rovio ja mene poikani"
VastaaPoistaKaikki on siis täysin arvotonta rihkamaa, maa, talo, tavara---.
Aili, tämä runo herätti kiinnostukseni. Ja pidän etenkin tuosta dramaattisesta lopusta: "sytytä rovio ja mene, poikani."
VastaaPoistaTurhuuden turhuutta vain kaikki on...