Tuulelta on leikattu siivet,
virta ei soi.
Katson tyhjälle, pimeälle ulapalle,
ymmärrän:
et ole tulipatsas,
et tuulenhenki.
Olet avohaava minun sydämessäni.
Koskaan en halua sen parantuvan.
- Raakel Liehu -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Hanne
torstai 5. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi miten vaikuttava runo!
VastaaPoistaminullakin on vielä pieni avohaava sydämessäni..
Ihanasti tyttöni sopii kuvittamaan Raakelin runoa!
hanne, sinulle tämän etsin. Ja arvasin...
VastaaPoistaSinun kuvasi ja Raakel ovat yksi yhteen, mutta kyllä se yksi kylmän sininen ikkunakuva sopi hyvin myös minun runooni.
Hanne, ja runoon Mä musitan sun mustikkasuun...Huomasitko, että teinipoika vuosien takaa oli vastannut runooni? Hän lukee blogiani.
VastaaPoistaUpea runo ja Hannen kuva sopii niin hyvin sille taustaksi.Avohaava on minullakin edelleen,parantuukohan se koskaan....
VastaaPoistaJael, minä muistan...ja sen takia en ikinä unohda sitä yhtä kuvaa sinusta siellä V:ssa.
VastaaPoistaHannen kuvat ovat kuin Liehun runoa tai toisinpäin!