skip to main |
skip to sidebar
Tuskin olen sinut jättänyt,
kun olet taas sisässäni
kirkkaana tai värisevänä,
rauhattomana, sanojeni satuttamana,
taikka täynnä rakkautta, kuten silloin
kun suljet silmäsi tajutessasi
millaista elämänlahjaa
kannan sinulle lakkaamatta.
Rakkaani,
kohtasimme janoisina,
imimme kaiken
veden ja veren toisistamme,
kohtasimme nälkäisinä,
ahmimme toisiamme
tulenlieskojen lailla,
kunnes kumpikin jäi
nuolemaan haavojaan.
Mutta odota minua,
säilytä minua varten suloisuutesi.
Jonakin päivänä tuon sinulle
ruusun.
- Pablo Neruda -
Kapteenin laulut (WSOY 2008)
Tänä aamuna olisi hyvä
syntyä merenvaahdosta,
uida mustekalojen kanssa,
rintani kelluisivat kuin meduusat,
olisin tahraton ja kimaltava.
Poimisit meritähtiä, helmiä hiuksistani.
Nuolisit sylini suolan.
Mutta minä olen aallokko
sihisevää sähköä, lihansyöjäkasveja,
vieraita elämänmuotoja,
minä olen vesi
joka nousee yötä pitkin silmiisi.
- Heli Slunga -
Varjomadonna (Minerva 2009)
Ma, laululintu, siivin uupuvin,
en tahdo olla vapaa, sit' en kestä.
Maan suojaan lennän taivaan syvyydestä.
Pesääni vanhaan janoon takaisin.
Sun sydämes on pesä kaikkein parhain,
sun sydämesi, jonka löysin varhain
ja josta myrskyn siipi minut vei.
Oi sano, rakkauttas vienyt ei
se myrsky, jonka turmantyöt me näimme,
se jyly pitkäisen, min alle jäimme,
mi lemmen aamutähden repi pois.
Nyt, sateen jälkeen, etkö muistaa vois,
vain etten tahdo toista laulupuuta,
en koko maailmasta pesää muuta.
Pois nurmilintuasi ethän häädä?
Suo mulle sija! Suo mun syliisi jäädä!
Suo minun lentää kotiin ainoaan.
Ei ole suloisempaa päällä maan.
- Saima Harmaja -
Kootut runot (WSOY 1966)
kuva Pekka Mäkinen
Nyt tahtoisin olla viileä virta,
väsyneiden jalkojes vilvoittaja,
vain tuskasta uneen johtava silta,
yli helteisen pellon painuva hämärä ilta,
yön käsi joka kuusikon tummuudesta otsalles laskeutuu,
sadevihma sun luomilles päivässä palaneille,
syvä rauha painuva sielusi mainingeille,
sinun kauneimman unesi hiljainen runoilija.
Enää lausu en turhaan: minä rakastan sinua.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
Olet iäti minun:
sinut sitoo taika.
On maailmas sinun
se entinen aika,
se syksyinen, silloin,
kun sateen soitto
soi hämyisin illoin,
se aika loitto,
käsivartteni vyöhön
kun onnessa taivuit,
ajattomuuden yöhön
minun kanssani vaivuit.
Sinut vapaaksi silloin
minä laskea aioin,
vaan päästä en milloin,
sinut vangitsin taioin.
Minä kohtaloks sulle
kivenkovaksi koiduin.
Sinä kuulut mulle,
sinun sielusi noiduin.
Jos kulkisit kunne,
et luotani pääse,
et sieluas tunne,
minun luokseni jää se.
Vain vieraalta tieltä
tulet outoihin kyliin
ikävöiden sieltä
pois ystävän syliin.
Minä taikurin soihduin
sinun sisimpäs löysin,
sen kahlitsin loihduin,
lujin hellyyden köysin.
Mihin käytkin, et vapaa
ole kahleista noista.
Et onnea tapaa,
jos suutelet toista.
Ei toiset ne silmin
näe sieluusi syvin,
käsin koskevat kylmin,
ei hellin ja hyvin.
Et minusta koskaan
voi vapautua.
Olet omani, joskaan
et muistaisi mua.
Et uhmin, et paoin
vapauttasi voita.
Sinut kahlitsin taioin
minä mahtava noita.
- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
Go slow, my soul, to feed thyself
Upon his rare approach -
Go rapid, lest Competing Death
Prevail upon the Coach -
Go timid, should his final eye
Determine thee amiss -
Go boldly - for thou paid'st his price
Redemption - for a Kiss -
Käy verkkaan sieluni, niin virvoittain
hän sinut vielä saavuttaa.
Käy joutuin, tai haastaja kuolema
tahtoonsa vaunut taivuttaa.
Käy kainosti, jos hän tuomitsevin
silmäyksin jää vierellesi.
Käy ylväästi: maksoit suudelmasta
koko taivasosuutesi.
Bind me - I still can sing -
Banish - my mandolin
Strikes true within -
Slay - and my Soul shall rise
Chanting to Paradise -
Still thine.
Sido vain minut, vaan yhäti kykenen laulamaan.
Karkota minut, jos haluat, vaan yhä kitaraan
totena sävelen soimaan saan.
Lyö vaikka hengiltä, niin yhä taivaaltain
liverrän sinulle ylistys huulillain,
yhäti sinun vain.
Long Years apart - can make no
Breach a second cannot fill -
The absence of the Witch does not
Invalidate the spell -
The embers of a Thousand Years
Uncovered by the Hand
That fondled them when they were Fire
Will stir and understand -
Ei vuosienkaan ero
voi meitä erottaa,
ei noidan poissaolo saa
loitsua raukeamaan.
Tuhannen vuotta hiillos
tuhkassa liekkejään
odottaa, kättä, lopulta
tuikahtaa, ymmärtää.
- Emily Dickinson -
The Complete Poems of Emily Dickinson
suomennos Merja Virolainen (Golgatan Kuningatar, Tammi 2004)
kuvat Runotalo
Käy kautta harmaan taivaan
yölinnun laulu villi
kuin punaisena nauhana,
kuin punaisena nauhana
yön mustain kutrien.
Ja jostain kuuluu lehtien
ja kuivain oksain kahinaa.
Ja jossain soittaa huilu,
ja jossain soittaa huilu.
Ja jostain valo kelmeä
ui lomaan poppelien.
Ja heiluu pieni lyhty,
kun tuuli taittuu latvaan puun.
Varjosi, armas, pitkä,
on nurmikolla levoton.
Kätesi, armas, karkaa,
kätesi, armas, karkaa
kuin kala kädestä.
Silmäisi suuri rauha
eteesi minut vangitsi:
nyt olen kesy susi,
nyt olen kesy susi.
Ja pilvi kauas vaeltaa.
Ja katso, vihma tähtien
on taivaan holvin peittänyt.
Ja keinuu pieni lyhty
kun tuuli hyppii latvaan puun
sinun hiuksiesi yllä,
sinun hiuksiesi yllä.
- P. Mustapää -
Kootut runot (WSOY 1969)
Olen täydenkuun morsian.
Alasti vaellan puutarhassani kuun hyväiltävänä.
Yökiitäjät tarjoavat nektareitaan, lepakot sukivat hiuksiani ja lentävät: suih!suih!
Ruusujen makea tahmeus ihollani.
Täyttymyksen odotus.
Uurnalehdossa pysähdyn: Ei ole toista. Minun oli ainoa.
Muistan.
Lohduttaen puutarhani varjot kutovat unohduksen seitin ylleni.
- Leena Lumi -
kuva Iines
Salli en unohduksen lohtua minusta.
Sinä palat, näännyt janon kivusta.
Siellä, missä hellät kädet kerran sousi,
sieltä iholle verigladiolukset nousi.
Jossain kulkee lempeä tuuli,
vaan ei odota enää tyttö punahuuli.
Raivotar kulkee mustissa,
kuitenkin vain sinä tuskissa!
Sinulle hiljaa kerran kuiskasin:
Maista minut,
muista minut.
Nyt vain sinulla kaiho, kivut!
- Leena Lumi -
kuva Meri Nieminen
Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."
Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
- Aale Tynni -
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)
kuva Iines
She is so beautiful...She is so perfect...She is so unique.
Haluan tehdä pitkän matkan
lantioltasi jalkateriin asti.
Olen hyönteistäkin vähäisempi.
Kuljen näillä
kaurankeltaisilla kukkuloilla,
joiden kaidat polut
vain minä tunnen,
niiden palaneet painanteet
ja kalpeat kujanteet.
Tältä vuorelta
en pääse koskaan.
Mikä mahtava sammalmätäs!
Ja millainen kraatteri,
kuumankostea ruusu!
Kuljen reisiäsi alaspäin
ja kudon kierteistä verkkoa
tai nukahdan matkalla,
kunnes saavutan polvesi
jotka ovat pyöreät ja kovat
kuin maanosamme vuorten
kuulaan kiviset huiput.
Laskeudun pitkin jalkojasi
kohti niemimaata muistuttavien
hitaanterävien varpaittesi
kahdeksaa lahdenpoukamaa,
putoan lakanan valkeaan autiuteen
ja hamuan sokkona ja nälkäisenä
vartaloasi, joka on kuin
tulikuuma ruukku!
- Pablo Neruda -
Kapteenin laulut (WSOY 2008, suomennos Jyrki Lappi-Seppälä)
kuva Riku Cajander, Olavi Niemi (Luontopiha, Minerva 2010)
Yö, sammuta jo päivän lamppu
ja tähdet kädestäsi laske lentoon,
suoneni paisuu, parras vuotaa yli.
Niin raskain, humaltunein jaloin
jo jano rakastavat tielle ajaa.
He epäröivät - tumma viittas
suo heille suojaksi ja paina umpeen
kateiset, viisaantyhmät silmät,
ne ettei rakastavain matkaa estää
voi partaalleni.
Myös minä janoan,
kuumia huulia
jo viileälle kalvolleni janoan.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Iines
Kadun humu ja kiire on haihtunut. Avaruus,
syvä, laulava kirkkaus läikähti ylitseni.
Kiven rinnasta versoo ruusujen ihanuus.
Olen jonnekin kauaksi jättänyt kurjuuteni.
Jokin kuolematon lie hipaissut multaa maan.
Avaruuksien laulu on vallannut aistimeni.
Kuka lien? Mitä kaipasin? Unohdin kokonaan.
Sinun jalkas on tanssinut kadulla ohitseni.
- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
kuva Tuure
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkeä päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982, suomennos Pentti Saaritsa)
Se on veressä, kiima,
sillä ilman kiimaa on veri laimeaa,
niin laimeaa
ettei virtaa, seisahtaa
Koskaan älä kadota
villihanhen kiimaa
kerta kerran jälkeen
lähteä kauas, pois,
voittaa vaarat, väistää nuolet,
ja villihanhen kiimaa
palata,
olla varoituksille kuuro,
tehdä pesä
- Tommy Tabermann -
Eroottiset runot (Gummerus 2009)
kuva Iines
En rauhaa saa.
On mulla sydämessä taikapeilit
ja symbaalit.
Nään Niilin krokotiilit, Ibis-linnut,
Saharan kameelit...
On niinkuin päivä kuuma kutsuisit...
En rauhaa saa.
Mun rinnassani haastaa äänet loitot
ja vieraat suut,
Kalkuttan temppelit, bramaanein lehdot,
Japanin kirsipuut...
On niinkuin viittois oudot tähdet, kuut...
En rauhaa saa.
Maat kuumat löysin, etsin vilun viimaa,
jää-pohjolaa,
yön valoisuutta, viileyttä päivän,
veen kuvaa laulavaa.
Vain siellä, siellä sielu laulahtaa!
En rauhaa saa.
Mua vetää veren pakeneva luode
halk'elämän,
niin turha kuin on yössä ajo tuulen
maailmaa kiertävän.
Jo katsoi kaiken, pyytää enemmän....
- L.Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Iines
Michelle ja Barack Obaman loisteliaat tanssiaiset virkaanastujaisten jälkeen 20.1.2009. Presidenttipari tanssi viimeisten vuosien kampanjoinnin päätteeksi läpi yön.
Michelle Obama/ Christoph von Marschall (Minerva 2010)
Päätimme unohtaa rakkautemme,
päätimme kulkea eri teitä
toisiamme muistamatta.
Mikä mieletön päätös se oli!
Ikäänkuin katkaistun oksan jälki
koskaan voisi umpeutua näkymättömiin puussa!
Nauraen ja kalvennein kasvoin
raastoimme rakkautemme punaista liljaa
ja murskasimme hehkuvat terälehdet
jalkaimme alle.
Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla.
Sen elämänvoima oli hirveä nähdä.
Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen lehti
ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti
äänettöminä hätähuutoina.
Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hurmeesta,
ja ilmaan nousi verinen huuru.
Sen lävitse yhtyivät katseemme
kuin kahden murhaajan,
ja me käännyimme pois
kauhistuen toistemme silmiä.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Edward Munch
Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta, jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut -
tien maahan jota ei ole.
Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni otsallansa sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja aina olet rakastava.
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
kuva Iines
Keinu heilahda kultainen
pitkin yöllistä Linnunrataa!
Usmat tähtien ylhäisten
unhon valkeaa vihmaa
sataa...
Näin en silmäisi loistavan
koskaan nähnyt,
mun armahaini,
heräät paareilta kuoleman
tähtikeinuun mun rinnallani.
Keinu heilahda taivainen
pitkin hiljaista Linnunrataa!
Usmat yöllisen korkeuden
unhon valkeaa härmää
sataa...
Katso, armahin, kimmeltää
tuolla sininen aamutähti!
Vuos jo miljoonas vierähtää,
illan tähdestä tie kun lähti.
Keinu, heilahda hiljemmin
hiilenmustalla taivahalla!
Armas, muistatko kyynelin
keinun vaahterapuiden
alla - ?
- Lauri Viljanen -
Kootut runot (WSOY 1979)
kuva Iines
Löysit sillan talven yli,
hauraan jääköynnössillan.
Astu hiljaa, hiljaa.
Hopealehtimetsään
on kiirinyt ohut risahdus,
sillan salainen murtuma.
Tulit murheenraskain askelin,
itkun painoa kantain.
Ei niin, ei niin.
Astu hiljaa, hiljaa,
voit päästä yli.
Kovin kotkansilmin,
sydämin kyynelettömin, kevein
tähyä aamujen taakse
auringon tuhatsoutulaivaa,
kun se nousee talven virtaa
sytyttäen sillan, rannat
ihanaan paloon.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
Marlene Dietrich viimeisessä roolissaan valkokankaalla paronitar von Semeringinä elokuvassa Suuri Gigolo vuonna 1978, jolloin Dietrich oli 77-vuotias.
kuva Marlene Dietrich - Sininen enkeli (Ajatus Kirjat 2010)
Tämän yön minä uppoan tuskaan ja rakkauteesi
kuin kivi uppoaa ulapan syvyyteen.
Tämän yön minun huuleni painavat huuliasi
kuin pilvinen pimeys kalvoa lähteen veen.
Tämän yön minä kaikin aistimin suljen sinut
kuin yö kukan hunajanraskaan ja hedelmöityneen.
Tämän yön.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Leena Ruoste
Varo Kamelimies kulkemasta maani ylitse:
sinulle olen eksyminen autioon maahan.
Varo Kamelimies tekemästä majaasi minuun:
Valtiaani on toinen.
Varo Kamelimies, minä sammutan kaikki tähtesi:
eksyt pimeään, hukut lentohiekkaan.
Polvistu Kamelimies, paina pääsi Saharan hiekkaan:
janosi olkoon sammumaton.
Itke Kamelimies ja kadu:
otan sinulta pois kielletyt unesi.
Varo kangastusta ja harhaa:
viittani lieve vain hipaisi sinua.
Varo juomasta unohduksen maljasta Kamelimies:
pehmeät huulet painuvat sylisi silkkiin ja samettin.
Olet armoitettu Kamelimies: sytytän tähtesi!
- Leena Lumi -
kuva Allu
Autiossa maassa
kirjoitit minulle surullisen kirjeen – hiekkaan.
Autiossa maassa
vaelsit janoissasi etsien lähdettä – minua.
Autiossa maassa
luit hiekassa maaten viestiäni – tähdistä.
Autiossa maassa
lauloi surullinen tuuli pyyhkien kirjeesi – harhaksi.
Autiossa maassa
aika vei kykysi janota – minua.
Autiossa maassa
sokea unohduksesi sammutti taivaan tähdet – meidät!
- Leena Lumi -
kuva Anu
Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra,
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.
Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.
Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.
- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava, 1986)
kuva Albert Edelfelt/ Virginie
Tarvitsemme
täyttymättömiä toiveita,
ehkä enemmänkin
kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä
meistä tulee
sietämättömän pöyhkeitä,
ahneita ja armottomia.
Ilman niitä
eivät pettymykset saa
tilaisuutta opettaa meille
ihmisyyttä.
Ilman niitä
emme oivalla olennaista.
- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle unelmista (Minerva 2009)
kuva Country Homes & Interiors
Elontaidoton siis oli rakkautein -
vain virvako ois, petos harhain?
Olen täyttänyt silmäsi kyynelein,
säde niiden on sammunut, lämmin ja sees.
Minä löin sydämees
kivun piit, odat tuskan jo varhain.
Olet ainoa minulle. Näin joka yö
sua muistaen vain sydän valvoo.
Taas sieluni syöverin vien kirotun
pimeyksiin sun.
Sydämees kädet nää surun haavoja lyö,
kädet nää sua hyväillen palvoo.
Rakas sielu, sen tiedät, ma tahtoisin sun
kovan mieleni kohluilta säästää.
Rikon kaiken, kun juuri jo anteeksi sain.
Sua rakastan vain,
niin varmasti, kuin myös varmasti mun
pahan kahleista kuolema päästää.
Mua muistatko? Muistatkos, ystäväin,
sinä olleita päiviä silloin?
Miten portaillas poskiimme - on kevätyö -
kukat sireenin lyö?
Kujan muistatko? Kukkulan harjaa päin
käsikkäin miten kuljimme illoin?
- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
kuva Hanne
Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin...
- T.S.Eliot -
kuva Hanne
Lumitimanttijuhlien jälkeen
hurmiossa kuurasamppanjasta
lumikidemoussesta
jääurkujen fortissimosta
puuterilumivalssin pyörityksestä
sadan syliisi:
Sulata minut!
- Leena Lumi -
kuva Hanne
Kuu kattojen harjoilla kimmeltää.
Yön hermot on seittiä lukin.
Himon pantteri nälkähän havahtuu
ja hiipii silkkisin sukin...
Kuu kattojen harjoilla kimmeltää.
Nyt aika on saalin-ajon.
Lyö silmien hiilet vastakkain
polun hiekalle heittäen kajon.
Kuu kattojen harjoilla kimmeltää.
Tuli silmien veitsenä viiltyy
läpi seinän, kammioon hulmahtaa,
ja valkeat liinat hiiltyy.
- L. Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Edward Munch
Pakkanen narskuu, soi
ulkona askelten alla,
silmäsi kevään toi
silmiini uppoutumalla.
Palan jo! kuiskaa suus
vapaana suudelmista.
Muuta et ehdikään,
huuleni sanas jo vei,
kevääni punerva puu,
rikas maan antimista,
keskellä lumen ja jään
tuoksuva tuokokuu.
- Yrjö Kaijärvi -
Kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Soolis
Sinä mullan maljoista ihmeellisin,
joka maata olet ja maaksi tulet,
johon kauneus, rakkaus vuodatetaan,
pyhä viini taivaan astiasta,
jossa viini vaihtuu etikkaan,
josta juoneiden huulien jano ei sammu.
Mitä kosketat sen ruoste syö,
mihin varjosi heität sen kuolema korjaa.
Sinun eteesi sielu polvistuu:
olet taivaan ovi ja ovella salpa.
Sinä syleiltävä!
Sinä murskattava!
Sinun siteilläs minut sidotaan.
Sinun ristilläs minut lunastetaan.
Sinun haudanpimeytesi
vain kuoleman valo murtaa voi.
- Yrjö Kaijärvi -
Kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Country Living/Dianna Jazwinski
Camille Claudel 1864-1943
Schlaflied
Einmal wenn ich dich verlier,
wirst du schlafen können, ohne
dass ich wie eine Lindenkrone
mich verflüstre über dir?
Ohne dass ich hier wache und
Worte, beinah wie Augenlider,
auf deine Brüste, auf deine Glieder
niederlege, auf deinen Mund.
Ohne dass ich dich verschliess
Und dich allein mit Deinem lasse
Wie einen Garten mit einer Masse
Von Melissen und Stern-Anis.
- Rainer Maria Rilke -
Der neuen Gedichte anderer Teil
Olen valmis, odotan sinua,
hiljaa hymyilen eksyessäsi.
Yksinäisyyksien alhosta
astut vastaan suurta onnea
minun käteni löytäessäsi.
Vaellan kanssasi arjessa,
neuvon sinua ymmärtämään,
on oma arvonsa kaikessa
ja jokaisessa kukkasessa,
kevään ihanan näkemään.
Rainer Maria Rilke Louille 31.5.1897
suomennos Eve Rehn
kuva Stefanos Jakovlev
picture by Annie Leibowitz
Hiuksissani aurinko Venetsian
saa aikaan kultaa jalointa
- epäaidoista aidointa.
Näet kulmani kaartuvan siltoina
yli silmien syvyyden lainehtivan.
Jokin kytkee ne yhteyteen kanavien,
niissä kuohuu nousten ja laskien
syli vuorovesien.
Ken minuun katsookin, tahtoisi koirakseni,
sen kaulallahan usein voimia kerää
käsi, joka ei missään roihussa pala,
koristettuna, moitteettomana.
Ja pojat, aviohaaveenne herää
vain tuhoutuakseen - myrkkyyn huulilleni.
- Rainer Maria Rilke -
Tahto tahtojen (LIKE 2004, suomennos Eve Rehn)
kuva Gustav Klimt
Jumala,
olen vain pieni liekki,
joka hiljaa on lepattanut kaukana
ja odottanut.
Nyt en tyydy siihen enää!
Tahdon leimuta!
Tahdon palaa korkeana!
Vain päivän ja yön!
Loppukoon kaikki sen jälkeen,
kunhan ruumiini on ollut tuli,
jonka lieskat ovat taivasta hiponeet
suurina, kauhistuttavina, ihanina!
Palaa tahdon, palaa, palaa!
Tuhlata vuosien voiman
silmänräpäyksessä!
Vain päivän ja yön, Jumala!
En vuosia, joita kahleina hautaan laahataan,
en tasaista pitkää elämää rukoile,
vain yötä ja päivää
korkeana tulipatsaana!
Jumala!
Jumala!
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Auguste Renoir (Impressionistit, Kirjayhtymä 1979)
