MUISTATKO?

Elontaidoton siis oli rakkautein -
vain virvako ois, petos harhain?
Olen täyttänyt silmäsi kyynelein,
säde niiden on sammunut, lämmin ja sees.
Minä löin sydämees
kivun piit, odat tuskan jo varhain.

Olet ainoa minulle. Näin joka yö
sua muistaen vain sydän valvoo.
Taas sieluni syöverin vien kirotun
pimeyksiin sun.
Sydämees kädet nää surun haavoja lyö,
kädet nää sua hyväillen palvoo.


Rakas sielu, sen tiedät, ma tahtoisin sun
kovan mieleni kohluilta säästää.
Rikon kaiken, kun juuri jo anteeksi sain.
Sua rakastan vain,
niin varmasti, kuin myös varmasti mun
pahan kahleista kuolema päästää.


Mua muistatko? Muistatkos, ystäväin,
sinä olleita päiviä silloin?
Miten portaillas poskiimme - on kevätyö -
kukat sireenin lyö?
Kujan muistatko? Kukkulan harjaa päin
käsikkäin miten kuljimme illoin?


- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
kuva Hanne