Autiossa maassa
kirjoitit minulle surullisen kirjeen – hiekkaan.
Autiossa maassa
vaelsit janoissasi etsien lähdettä – minua.
Autiossa maassa
luit hiekassa maaten viestiäni – tähdistä.
Autiossa maassa
lauloi surullinen tuuli pyyhkien kirjeesi – harhaksi.
Autiossa maassa
aika vei kykysi janota – minua.
Autiossa maassa
sokea unohduksesi sammutti taivaan tähdet – meidät!
- Leena Lumi -
kuva Anu
Kaunista, kaunista...
VastaaPoistaKiehtoisi päästä autiomaahan
kamelikaravaanin kera...viettää oikeasti yö pimeässä, vain tähtitaivas kattona...
Hanne, tämän runon 'muusa' kertoi, että siellä juuri öinen tähtitaivas on...taivas.
VastaaPoistaMahtava kuva tuohon runoon!!!
VastaaPoistaTämä kuva on niin upea, että laitoin puolileikilläni Anulle vinkin, että kaksi runoa Sahara-sarjassa vielä olisi: Kamelimies ja Turkoosi...Kamelimieheen haluan vain onnellisen kamelin, en mitään kameliukkoa ja Turkoosin turkoosin korun, vaikka rannerenkaan tai kaulakorun...Tuon turkoosin pystyn tekemään itsekin, mutta kamelia en.
VastaaPoistaKuljen upottavassa hiekassa
VastaaPoistapitkin kuivunutta joen uomaa,
paljaat jalkani sen koskemattoman
pinnan rikkoen ja sille uudet muodot antaen.
Ei synny porttia hiekasta,
siitä autiomaan lumesta.
Se syntyy tunteesta ja runosta
yllä karun autiomaan, yhtyen sen aamuruskon horisontissa
kuin lumi ja utuinen taivas
Autiomaan kuiskaus luonasi,
kuin äänettömyys lähelläni.
Za Hara, olet syntynyt kuiskimaan hiekan runoja aavikkobeduiinina naisellesi, joka on tähtiä, hiekkaa, lunta ja taivaan utua.
VastaaPoistaJa sinulla on ikiaikainen tieto kuinka kuiskaus, kuin hiekan jyväsen putoaminen, kuuluu ylitse ajan ja paikan.
Hiekka ja tähdet eivät katoa koskaan!
Kiitos♥