joka maata olet ja maaksi tulet,
johon kauneus, rakkaus vuodatetaan,
pyhä viini taivaan astiasta,
jossa viini vaihtuu etikkaan,
josta juoneiden huulien jano ei sammu.
Mitä kosketat sen ruoste syö,
mihin varjosi heität sen kuolema korjaa.
Sinun eteesi sielu polvistuu:
olet taivaan ovi ja ovella salpa.
Sinä syleiltävä!
Sinä murskattava!
Sinun siteilläs minut sidotaan.
Sinun ristilläs minut lunastetaan.
Sinun haudanpimeytesi
vain kuoleman valo murtaa voi.
- Yrjö Kaijärvi -
Kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Country Living/Dianna Jazwinski
Tässä on kyllä vahvat Baudelaire-vaikutteet! Mutta ei mitenkään pahassa mielessä. Vaikka on saattanut Yrjöllä ollakin "pahat mielessä", kun on tuon runonsa kirjoittanut. Aika kivasti valittu kuva! Malja nätissä paketissa, koristenauhat ympärillä.
VastaaPoistaTämä oli tunnelmaltaa melkein yksi yhteen Baudelairen kanssa. Pakko nyt saada häntä kirjastosta...Yrjöllä oli koko ajan jotain mielessä;-) Kun luin hänen Kauneimmat runonsa, tuli tunne kuin vaimokin olisi välillä vaihtunut, mutta se saattaa olla vain kuvitelmaani. Tarkoitan vaihtunut hyvin nuoreksi, sillä pari runoa viittaa siihen ja hieman katkerana hänen ikäänsä. Niitä en halunnut käyttää. Lukijoissani on yksi, joka on lähtöisin samasta pitäjästä kuin Kaijärvi ja hän on kertonut, miten erikoinen persoona Yrjö oli.
VastaaPoistaJärkyttävin on ehkä runo 'Paljon olemme rikkoneet, paljon kärsineet', joka ilmeisesti kertoo oman lapsen kuolemasta.
Hyvin hieno kuva, ja minusta sopii juuri näin: Jotain johon jokin kiertyy, jossa kukkii, jossa tietää olevansa kaunein.
Taidan ehkä pitää tämän runoblogini elossa, jossa vaikka väsyn Lumiin, kun se vie kaikki voimani ja aikani...Eihän runoa voi hylätä, omaa sieluaan.
Kiitos, että jaksoit vaeltaa tänne asti, mutta Kaijärven takia se kannatti!