Keinu heilahda kultainen
pitkin yöllistä Linnunrataa!
Usmat tähtien ylhäisten
unhon valkeaa vihmaa
sataa...
Näin en silmäisi loistavan
koskaan nähnyt,
mun armahaini,
heräät paareilta kuoleman
tähtikeinuun mun rinnallani.
Keinu heilahda taivainen
pitkin hiljaista Linnunrataa!
Usmat yöllisen korkeuden
unhon valkeaa härmää
sataa...
Katso, armahin, kimmeltää
tuolla sininen aamutähti!
Vuos jo miljoonas vierähtää,
illan tähdestä tie kun lähti.
Keinu, heilahda hiljemmin
hiilenmustalla taivahalla!
Armas, muistatko kyynelin
keinun vaahterapuiden
alla - ?
- Lauri Viljanen -
Kootut runot (WSOY 1979)
kuva Iines
Kaunis runo...
VastaaPoistakatselen samaalla riimityksiä, loppusointuja..välimerkkejä..=)
Hanne, tiedätkö, minulle riimi on helppoa, helppoa...Minulla on mapillinen riimirunoja, joita en KOSKAAN kehtaa tuoda julkisuuteen. Se oli sitä aikaa se. Muta joskus on kvia tehdä 'puolihullua' eli vähän riimiä mukaan moderniin...
VastaaPoistaSulla on nyt niin hyvä runo siellä blogissasi, että...tiedäthän...