Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta, jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut -
tien maahan jota ei ole.
Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni otsallansa sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja aina olet rakastava.
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
kuva Iines
tämä runo on yksi lempirunoistani..
VastaaPoistaHanne, sama täällä. Saavat lukea tämän mun hautajaisissa. Lehteen tulevaan ilmoitukseen olen valinnut yhden muun, joka on myös julkaistu blogissani...
VastaaPoistaKaunis!
VastaaPoistaHuomasin vasta äsken viestisi Lumina-postaukseen. Kiitos kauniista sanoistasi! Uskon, että se on vain tytölleni ilo, kun Lumina nimi on suosittu ja sehän sopii pupullesi niin hyvin;) Oikein ihanaa sunnuntaita!:)
Marge, eipä kestä! Lumina sopisi, koska toinen blogini on Leena Lumi ja tämäkin on Lumikarpalo...Postauksesi oli suloinen! Kiitos samoin sinulle, nyt lähden jälleen puutarhatöihin (lue: iloihin).
VastaaPoista