Päätimme unohtaa rakkautemme,
päätimme kulkea eri teitä
toisiamme muistamatta.
Mikä mieletön päätös se oli!
Ikäänkuin katkaistun oksan jälki
koskaan voisi umpeutua näkymättömiin puussa!
Nauraen ja kalvennein kasvoin
raastoimme rakkautemme punaista liljaa
ja murskasimme hehkuvat terälehdet
jalkaimme alle.
Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla.
Sen elämänvoima oli hirveä nähdä.
Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen lehti
ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti
äänettöminä hätähuutoina.
Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hurmeesta,
ja ilmaan nousi verinen huuru.
Sen lävitse yhtyivät katseemme
kuin kahden murhaajan,
ja me käännyimme pois
kauhistuen toistemme silmiä.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Edward Munch
"murskattunakin värisi jokainen lehti..."
VastaaPoistaUpeita kielikuvia, voimakas tunnelma...
kuinka usein elämässä tuo tapahtuukaan..
Ihanaa maanantaita..
ps saat laittaa sen ikuisen nuoren taustalle =)
"...ja ilmaan nousi verinen huuru." Hanne,Katri Vala oli intohimon tuli ja osasi ladata sen runoihinsa.
VastaaPoistaEräs tässä jo nauroi minua siitä 'ikuisesta nuoresta', mutta se päivä on pian ja valmistaudun...
kaunis taulu
VastaaPoistaHannele, sitä juuri.
VastaaPoista