Alue, valtatie ja etäisyys
ei enää ole raja askelille.
Tie luokse pois
ei johda. Läheisyys
on sama tosi: uni molemmille.
Rakastit vettä - vesi laulaa nyt.
Suluton, vapaa, ääriänsä vailla.
Kuin puuton ranta, jolle istahdit
kestävät aallot tänään
kiven lailla.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure
Oikein puhutteleva ja rytmikäs riimiruno!
VastaaPoistaMirkka osaa taidokkaasti rytmitellä; hän kirjoittaa kuin henkilölle, joka ei enää ole olemassa, "Läheisyys sama tosi: uni molemmille. Rakastit vettä -"
Tätä on hyvä ajatella hiukan pitempään; oikein hyvä<3
Aili, Hesarin jutussa Mirkkaa pidettiin vaikeana, mutta kiinnostavana. Nyt minulla on vain tämä lainaston kirja näistä runoista. taitaa olla jo yliajalla. Ystäväni Hesassa etsii tätä kirjaa minulle. Pakko saada, sillä näitä runoja pitää saada 'makustella', tunnustella, sitten aukeaa.
VastaaPoistaAilkain luki Rekolaa, unohdin sen mainita. Pítäisi kai lisätä.
Kaunis kuva, kaunis runo ♥
VastaaPoistaSeijastiina, kiitos. Pidin kovasti tästä Tuuren kuvasta, jonka hän valitsi nimenomaan tähän runoon.
VastaaPoista