minä valosi näin.
Sydän, auringonkukka,
on sinuun päin.
Mitä tapahtui?
Oli valo ja hiljaisuus.
Oli virta kuultava, uus,
sitä uin.
Se huuhtoi sameat rannat
yhä kirkastuin.
Se kosketti silmiä, suuta
vedenpuhtain suin.
Yllä itseni voimattoman
alla virran nukkuvan
minä valossa uin.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven Kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Johanna
Vaikuttavaa, koskettavaa..
VastaaPoistakuva ja runo puhuvat puolestaan..
kuuluvat yhteen..
No juu. Tämä runo oli ensin toisella kuvalla, joka oli taivaallisen hyvä, mutta ei yksyhteen runon kanssa. Nyt tämä soi!
VastaaPoistaRuno on nimensä mukainen - vyöryy eteenpäin, vaikka kuinka hellää olisi. Hieno kuva!
VastaaPoistaTuure, yllättävän moni runoilija on tehnyt runon nimeltä Virta...en kyllä sitä ihmettele, kunhan totesin.
VastaaPoistaTämä kuva on niin täydellinen: Virta!