THE LAND OF MY HEART

The land of my heart
is slowly being filled up,
slowly are rising the white birds of my hope
against the blue skies of that land.
They rise ever higher and higher
above the unspeakable
and beyond all the clarity, too.
They meet there
the wise stars
the wise and lonely eternity:
the knowledge that will never fall
the knowledge that cannot be meted out
the knowledge about the land of my heart.
There are no governors,
no borders to be guarded,
no hate or bitterness,
and ever higher rise
the white birds,
ever more conscious
full of wisdom.

The land of my heart
and of white swans.
The garden of love and compassion
straight from a star to another
on its eternal orbit.
Carried by the arms of all knowledge,
in the bosom of it, in its womb,
drinking the strength
of the great mother.

*******

Verkkaisesti täyttyy
sydämeni maa,
verkkaisesti kohoavat
toivoni valkeat linnut
sen maan sineä vasten.
Ne nousevat ylemmäs
puhumattoman yläpuolelle
kaiken kirkkaudenkin taa.
Ne kohtaavat siellä
viisaat tähdet
viisaan yksinäisen
äärettömyyden:
tiedon, joka ei horju,
tiedon, jota ei
laskutikuin mitata,
tiedon sydämeni maasta
ei hallitsijaa siellä,
ei rajoja,
joita pitäisi vartioida,
ei vihaa eikä katkeruutta,
ja yhä korkeammalle
nousevat valkeat linnut,
yhä tietoisemmin
viisautta täynnä.

Sydämeni maa
valkeiden joutsenien,
rakkauden ja lohdutuksen puutarha
kohtisuoraan tähdestä tähteen
radallaan ikuisesti
käsivarsilla kaiken tiedon,
sylissä sen, kohdussa sen,
sen voimaa juova
suuren äidin.

- Kalevi Rahikainen -
Itse metsäni pohjoinen (IamBooks 2010, käännös englanniksi Klaus Rahikainen)
kuva Sandy Pimenoff/ Iurima Ultima