Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.
Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure
tiistai 5. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Leena, sä osaat kyllä hienosti yhdistää runon ja kuvan!
VastaaPoistaAllu, kiitos! Ei se aina luonnistu ellen jaksa odottaa sopivaa kuvaa runolle. Nytkin on runoja paljon, jotka vain odottavat...
VastaaPoistaSamaa mieltä Allun kanssa!
VastaaPoistaJael, kiitos! Oli puhdasta sattumaa, että muistin tämän Tuuren uskomattoman kuva.
VastaaPoistaUusi runoilijatuttavuus, vakuutuin kyllä heti!
VastaaPoistaYhdyn edellisiin.. Sitä kirjaa odotellen ;) Kaunista ja koskettavaa.
VastaaPoistaTuure, olenhan häntä jo kuukauden tuonut esiin. Yksi oli sunkin kuvassa Lumikarpalossa. Hänestä oli vähän aikaa sitten juttua Hesarissa. Sanottiin, että Mirkka Rekola on upea, mutta monelle vaikesti ymmärrettävä runoilija. Melkein samaahan on sanottu Onervasta. Minä pidän heistä!
VastaaPoistaAnne, kiitos! Kumpa...juu.