skip to main |
skip to sidebar
Soi korvissani runot. Kaikki, kaikki.
Alue, valtatie ja etäisyys
ei enää ole raja askelille.
Tie luokse pois
ei johda. Läheisyys
on sama tosi: uni molemmille.
Rakastit vettä - vesi laulaa nyt.
Suluton, vapaa, ääriänsä vailla.
Kuin puuton ranta, jolle istahdit
kestävät aallot tänään
kiven lailla.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure
Jälkeen päivän
joka virtaa ylitsemme,
ei minulla mitään
minkä tallettaisin.
Minun on tultava
yksin yöhön
- ehkä kanssasi.
Rakasta minua vähän,
että kestän huomiseen,
rakasta aamuun asti.
Ja minä kokoan
kasteista ja kyynelistä
helminauhan ohimoillesi
aamun valoisina hetkinä.
Rakasta minua vähän
- jos ymmärrät,
että en pakenisi
elämästä pois.
********
After a day
that flowed over us
I have nothing
to spare.
I need to come alone
into the night
- maybe with you.
Love me a little,
so I can bear until tomorrow,
just love me till morn.
And I gather dew and tears
to make a string of pearls
onto your temples
in the bright moments
of the morning.
Love a little
- if you unerstand,
so I won't escape
away from life.
- Kalevi Rahikainen -
Itse metsäni pohjoinen (IamBooks 2010, käännös englanniksi Klaus Rahikainen)
Minun silmäni aukes -
minä valosi näin.
Sydän, auringonkukka,
on sinuun päin.
Mitä tapahtui?
Oli valo ja hiljaisuus.
Oli virta kuultava, uus,
sitä uin.
Se huuhtoi sameat rannat
yhä kirkastuin.
Se kosketti silmiä, suuta
vedenpuhtain suin.
Yllä itseni voimattoman
alla virran nukkuvan
minä valossa uin.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven Kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Johanna
Syksyn levottomat linnut lentävät
lävitseni.
Olen humalassa ruskasamppanjasta
ja unohdan kaiken, kaiken...
Täsyikuu haluaa rakastella kanssani
kaiket yöt,
kirjat tanssivat hekumallista rumbaa,
enkä enää erota aamua illasta,
valoa varjosta.
Unohdin mitä kerroit tapahtuvan
kohta.
En voi muistaa ja nyt kaikki
meni syysrumbaksi.
Mustarastas ilmoitti juuri haluavansa
talvipesän sylistäni.
Villit linnut saavat minut
hajamieliseksi: muistini karkaa.
Haluan kuitenkin kertoa:
Villiorvokit kukkivat rinnassani
ja rakastan sinua vaikka syksy, syksy...
- Leena Lumi -
kuva Hanne
Käyt hiljentymään
kamppailu ohi on
vaan miten, syksyni
laukkasitkaan,
poves levoton löi,
miten kohtasit sen,
jota etsit
miten taivuit
tahtoon sen,
sinä voimakas
- sylis kiihkeä vaimentui
virtaan maan, povelles
valkeat linnut ui
miten alastomaksi
ja palelemaan, syksyni
miettimään jäit.
- Kalevi Rahikainen -
Itse metsäni pohjoinen (IamBooks 2010)
kuva Sandy Pimenoff/ Iurima Ultima
Sieluni oli vaaleansininen puku, taivaanvärinen.
Jätin sen kalliolle meren rannalle
ja alastonna tulin sinun luoksesi, naisen tavoin.
ja naisena istuin pöytäsi ääressä,
join lasin viiniä, hengitin ruusujen tuoksua.
Sinä näit, että olin kaunis
ja muistutin jotakuta, jonka olit nähnyt unessa.
Minä unohdin kaiken, unohdin lapsuuteni ja
kotimaani.
Tiesin ainoastaan olevani hyväilyjesi vanki.
Ja sinä otit hymyillen kuvastimen, käskit minun
katsoa itseäni.
Näin että olkapääni olivat tomusta tehdyt ja
murenivat tomuksi,
näin että kauneuteni oli sairas ja tahtoi -
katoamistaan.
Oi, sulje minut syliisi niin lujasti, että ei minulta mitään
puutu.
- Edith Södergran -
Runoja (WSOY 1969)
kuva Birgitta
Kuin verkossa kalat,
kun kuumoitti koi,
pihan härmässä hohti
sinun askeltes alat:
rivi kynnystä kohti
- hämy illan sun toi -
jono toinen jo, voi,
pois portille johti!
Vidin valkoinen huntu
- tyly päivä sen heitti -
yli maan leviää,
jalanjälkesi peitti.
Mut huultesi tuntu
kuin suvinen sää,
kuin kasteinen seitti,
yhä huuliini jää.
Nämä hellyyden päivät
ja yöt, tämä syys
lumen alle ei vajoo.
Kukat maan vilu hyys,
kukat sielun ne jäivät,
ei kuihdu, ei hajoo -
sinun hymyilyys
ei menneisyys,
ei kuolema kajoo.
- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
kuva Johanna
the pain of his longing when he looks
at another
like an unfullfilment since the day
he was born.
And I in merciless pain
and with his pain of Longing -
when he looks at and loves another
like an enfullfilment of the day
he was born -
we must endure
I move sadly because I can feel no joy
miten kivuliasta hänen kaipauksensa on kun hän katsoo
toista
täyttymätöntä kuin elämä siitä päivästä alkaen
jona hän syntyi.
Ja minä armottoman kivun vallassa
ja hänen kivuliaan Kaipauksensa myötä -
kun hän katsoo ja rakastaa toista
on se täyttymätöntä kuin elämä
sinä päivänä jona hän syntyi -
meidän on kestettävä
minun murheellisempana koska iloni on tiessään
- Marilyn Monroe -
Välähdyksiä, Sirpaleita (Fragments, WSOY 2010, Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Lotta Toivanen)
...ja minä lähden. Mutta linnut jäävät tänne ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu ja kaivo.
Monta iltapäivää taivaat ovat sinisiä, kirkkaita.,
ja kellotornin kellot kaikaavat niin kuin nyt,
tänä iltapäivänä.
Ihmiset jotka ovat minua rakastaneet nukkuvat pois,
ja joka vuosi kaupunki puhkeaa uuteen eloon.
Mutta minun henkeni on aina vaeltava kaihoisasti
kukkatarhani samassa hämärässä nurkassa.
- Juan Ramón Jiménez -
suomennos Raija Mattila
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Muumilaakson puutarhakirja (WSOY 2007)
Syöttinä veteen
kuvasi eteen
valuu hopea
polttava, nopea.
Näetkö ne kaksi
tulista kalaa.
Silmäsi syttyvät.
Vedessä palaa.
- Mirkka Rekola -
Runot 1954-1978 (WSOY 1979)
kuva Tuure
Uni vei sinut multa,
en sammuta tulta,
en voi sua heittää,
yön anna en peittää,
sun, kauneuden liekin,
minä vierellä valvon, ties milloin jo viekin
sinut kuolema, palvon
sua, mullan kukkaa,
en hetkeä hukkaa,
en katsetta poista
minä kasvoista noista,
suus kaunista kaarta, ui silmät kuin saarta,
jo kosketan huulta
ja hymyily suulta
yön sinetin poistaa
ja kutsuna loistaa
sun silmies sana,
sun huultesi kaarre.
Sinä öitteni aarre,
maan kukkiva vana!
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijäven kauneimmat runot (Otava 1965)
