en halunnut sinun naivan minua.
Et edes kosinut, et kihlannut, ei kuulutuksia,
otit vain minut,
veit poikuuteni,
tahrasit minut kaikkien silmissä.
Kunnes kuolema...
Haluaisin, että kaikki olisi kuin ennen,
ennen kuin sinä sydämetön tulit,
raiskasit,
kehoni, ruumiini, kaikki.
Haluaisin vielä kerran,
nähdä itsestäni edes varjon seinälläni.
- Pentti Koskinen -
Elämän virrassa (Keski-Suomen Kynäri ry 2007)
kuva Helen Schjerfbeck/ Nuorukainen, 1882
Rankka. Insestin uhri? Pedofiilin? Surullista. Pistää vihaksi...
VastaaPoistaTuhkaa ja timanttia, en tiedä. Yritin tavoittaa runon kirjoittajaa kertoakseni, miten hieno, vaikuttava ja erikoinen runo on, mutta en onnistunut.
VastaaPoistaOi, täytyi linkittää tämä sinun Lumikarpalo-blogisikin, molemmat blogisi ovat kyllä ihania ja kauniita!<3
VastaaPoistaOnpa raju runo. Herättää tunteita.
Alfamiina, tämä on sellainen retriiti-blogi, jonne tulen itsekin välillä huokaamaan/rauhoittumaan, vaikka osa runoista ei rauhaa annakaan. Täällä vain kaniita kuvia, sitatteja, runoja. Ei kävijälaskuria, ei musiikkia, vain hiljaisuutta.
VastaaPoistaOsa runoista on samoja kuin Leena Lumissa, sillä en voi pitää Lumin lukijoita vallan ilman runoa.
Tämä runo on raju on raju, mutta en jotenkin kokenut tätä ihan pedofiilianakaan, vaan mieleen tuli vähän muuta. Runo on tunnetila, jonka jokainen kokee uniikisti.