Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat".
Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.
Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.
Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.
Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.
Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.
Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.
Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.
Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.
Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.
Sama yö joka vaalentaa samat puut.
Me, silloiset, emme ole samat enää.
En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.
En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.
Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.
Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.
- Pablo Neruda -
Andien mainingit (SSKK 1973, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Iines
Kaikista kaipaavista ja haikailevista säkeistä huolimatta on yksi totuus: Me, silloiset, emme ole samat enää.
VastaaPoistaVaan silti: hienoa Nerudaa.
Anja, juuri näin se on, mutta kaiho sinänsä on jo jotain. Waltari esim. oli hulluna kaihoon. Ehkä se ruokki hänen luomisvoimaansa. Jos kaiho ja kaipaus sai täyttymyksensä, Waltari oli pettynyt;-)
VastaaPoistaSilti pitää elää, eikä vain kaihota. Joka hetki täysillä ja joskus myös vähemmän täysillä eli olla vaan.
Neruda on sama kuin nuoruuteni.
Ah,ihana Nerudan 20.runo rakkausrunoista ja yhdestä epätoivon runosta...
VastaaPoista"PUEDO escribir los versos más tristes esta noche.
Escribir, por ejemplo: " La noche está estrellada,
y tiritan, azules, los astros, a lo lejos".
El viento de la noche gira en el cielo y canta.
Puedo escribir los versos más tristes esta noche.
Yo la quise, y a veces ella también me quiso. ......"
Ja ajatella,että hän oli vain 19-vuotias näitä kirjoittaessaan...
Ah!, Nerudaa alkuperäkielellä. Espanja kulostaa ja tuntuu aina yhtä ihanalta kieleltä. Minulla on jonkin verran latinoheikkoutta...jos vain kestäisin kuumaa ja...
VastaaPoistaTengo una curita en las venas/para gue tu amor no me duela/ si ha...
Niin ,tuo oli se sama runo tai sen alkuosa.Minulla oli aikonaan tuo runokirja espanjaksi mutta se hävisi jossain vaiheessa...
VastaaPoista