Hämärtää,
ja hellyys laskeutuu
maan ylle,
peittelee haavat, arvet
Se minkä on oltava pehmeää
on pehmeää:
järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse
Se minkä on oltava kovaa ja lujaa
on niin kovaa ja lujaa
kuin sen on oltava:
luut, tahto, puu tuulessa, kattila tulella
Hämärtää hellästi
eikä pimeys kykene olemaan
suurempi kuin hellyys
- Tommy Tabermann -
Veren sokeri (Gummerus 2008)
tiistai 21. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tommyn runo on kaunis, kuten useimmat hänen runoistaan ♥
VastaaPoistaSeijastiina, kaikki ovat kauniita, toiset myös ylen rohkeita, mutta taidanpa joskus heittää Lumikarpaloon niitä 'kovimpiakin'. Tommy levitti rakkauden aatetta ja se saakoon jatkaa kulkuaan hänen kuolemansa jälkeenkin. Näin Tommy elää edelleenkin - runoissaan.
VastaaPoistaParhaiten säilytämme Tommyn muiston julkaisemalla hänen ihania runojaan, joita naiset hurmaantuneena lukevat<3
VastaaPoistaMinä ainakin, ja varmaan myös sinä, Leena<3
Aili, näin me teemme! Tommyn runoja ilmestyy aika ajoin ainakin Lumikarpalossa ja miksei myös Leena Lumissa.
VastaaPoistaOsuit suoraan suoneen, kun sanoit hänen hurmanneen lukevat naiset. Onhan sanonta: Miehet rakastuvat ulkoisesta, naiset´sanoista. Paras on lause: Runoilijat saavat kaikki naiset;-)
Minä ainakin ihan humallin kun olin kuuntelemassa Tommya ja hänen runonsa tekevät saman.