skip to main |
skip to sidebar
Se on veressä, kiima,
sillä ilman kiimaa on veri laimeaa,
niin laimeaa
ettei virtaa, seisahtaa
Koskaan älä kadota
villihanhen kiimaa
kerta kerran jälkeen
lähteä kauas, pois,
voittaa vaarat, väistää nuolet,
ja villihanhen kiimaa
palata,
olla varoituksille kuuro,
tehdä pesä
- Tommy Tabermann -
Eroottiset runot (Gummerus 2009)
kuva Iines
En rauhaa saa.
On mulla sydämessä taikapeilit
ja symbaalit.
Nään Niilin krokotiilit, Ibis-linnut,
Saharan kameelit...
On niinkuin päivä kuuma kutsuisit...
En rauhaa saa.
Mun rinnassani haastaa äänet loitot
ja vieraat suut,
Kalkuttan temppelit, bramaanein lehdot,
Japanin kirsipuut...
On niinkuin viittois oudot tähdet, kuut...
En rauhaa saa.
Maat kuumat löysin, etsin vilun viimaa,
jää-pohjolaa,
yön valoisuutta, viileyttä päivän,
veen kuvaa laulavaa.
Vain siellä, siellä sielu laulahtaa!
En rauhaa saa.
Mua vetää veren pakeneva luode
halk'elämän,
niin turha kuin on yössä ajo tuulen
maailmaa kiertävän.
Jo katsoi kaiken, pyytää enemmän....
- L.Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Iines
Michelle ja Barack Obaman loisteliaat tanssiaiset virkaanastujaisten jälkeen 20.1.2009. Presidenttipari tanssi viimeisten vuosien kampanjoinnin päätteeksi läpi yön.
Michelle Obama/ Christoph von Marschall (Minerva 2010)
Päätimme unohtaa rakkautemme,
päätimme kulkea eri teitä
toisiamme muistamatta.
Mikä mieletön päätös se oli!
Ikäänkuin katkaistun oksan jälki
koskaan voisi umpeutua näkymättömiin puussa!
Nauraen ja kalvennein kasvoin
raastoimme rakkautemme punaista liljaa
ja murskasimme hehkuvat terälehdet
jalkaimme alle.
Mutta punainen lilja ei tahtonut kuolla.
Sen elämänvoima oli hirveä nähdä.
Murskattunakin värisi ja hehkui jokainen lehti
ja katkotut oksat kohosivat taivaita kohti
äänettöminä hätähuutoina.
Vastasatanut lumi punastui pisaroivasta hurmeesta,
ja ilmaan nousi verinen huuru.
Sen lävitse yhtyivät katseemme
kuin kahden murhaajan,
ja me käännyimme pois
kauhistuen toistemme silmiä.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Edward Munch
Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta, jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut -
tien maahan jota ei ole.
Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni otsallansa sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja aina olet rakastava.
- Edith Södergran -
Kohtaamisia (WSOY 1982)
kuva Iines
Keinu heilahda kultainen
pitkin yöllistä Linnunrataa!
Usmat tähtien ylhäisten
unhon valkeaa vihmaa
sataa...
Näin en silmäisi loistavan
koskaan nähnyt,
mun armahaini,
heräät paareilta kuoleman
tähtikeinuun mun rinnallani.
Keinu heilahda taivainen
pitkin hiljaista Linnunrataa!
Usmat yöllisen korkeuden
unhon valkeaa härmää
sataa...
Katso, armahin, kimmeltää
tuolla sininen aamutähti!
Vuos jo miljoonas vierähtää,
illan tähdestä tie kun lähti.
Keinu, heilahda hiljemmin
hiilenmustalla taivahalla!
Armas, muistatko kyynelin
keinun vaahterapuiden
alla - ?
- Lauri Viljanen -
Kootut runot (WSOY 1979)
kuva Iines
Löysit sillan talven yli,
hauraan jääköynnössillan.
Astu hiljaa, hiljaa.
Hopealehtimetsään
on kiirinyt ohut risahdus,
sillan salainen murtuma.
Tulit murheenraskain askelin,
itkun painoa kantain.
Ei niin, ei niin.
Astu hiljaa, hiljaa,
voit päästä yli.
Kovin kotkansilmin,
sydämin kyynelettömin, kevein
tähyä aamujen taakse
auringon tuhatsoutulaivaa,
kun se nousee talven virtaa
sytyttäen sillan, rannat
ihanaan paloon.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
Marlene Dietrich viimeisessä roolissaan valkokankaalla paronitar von Semeringinä elokuvassa Suuri Gigolo vuonna 1978, jolloin Dietrich oli 77-vuotias.
kuva Marlene Dietrich - Sininen enkeli (Ajatus Kirjat 2010)
Tämän yön minä uppoan tuskaan ja rakkauteesi
kuin kivi uppoaa ulapan syvyyteen.
Tämän yön minun huuleni painavat huuliasi
kuin pilvinen pimeys kalvoa lähteen veen.
Tämän yön minä kaikin aistimin suljen sinut
kuin yö kukan hunajanraskaan ja hedelmöityneen.
Tämän yön.
- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Leena Ruoste
Varo Kamelimies kulkemasta maani ylitse:
sinulle olen eksyminen autioon maahan.
Varo Kamelimies tekemästä majaasi minuun:
Valtiaani on toinen.
Varo Kamelimies, minä sammutan kaikki tähtesi:
eksyt pimeään, hukut lentohiekkaan.
Polvistu Kamelimies, paina pääsi Saharan hiekkaan:
janosi olkoon sammumaton.
Itke Kamelimies ja kadu:
otan sinulta pois kielletyt unesi.
Varo kangastusta ja harhaa:
viittani lieve vain hipaisi sinua.
Varo juomasta unohduksen maljasta Kamelimies:
pehmeät huulet painuvat sylisi silkkiin ja samettin.
Olet armoitettu Kamelimies: sytytän tähtesi!
- Leena Lumi -
kuva Allu
Autiossa maassa
kirjoitit minulle surullisen kirjeen – hiekkaan.
Autiossa maassa
vaelsit janoissasi etsien lähdettä – minua.
Autiossa maassa
luit hiekassa maaten viestiäni – tähdistä.
Autiossa maassa
lauloi surullinen tuuli pyyhkien kirjeesi – harhaksi.
Autiossa maassa
aika vei kykysi janota – minua.
Autiossa maassa
sokea unohduksesi sammutti taivaan tähdet – meidät!
- Leena Lumi -
kuva Anu
Peto on minun armaani, vaan peto hyvä,
ei haavoita silmänluontinsa syvä,
ei tahdo hän tappaa, kynsiä, purra,
vain hiipiä hiljaa ja kauniisti surra,
pään painaa olkahan lemmityn miehen,
elon siirtää kuin laskevan auringon tiehen,
hänet kiertää katseella hyväilevällä,
niin kärsimys-kirkkaalla, surun-kipeällä,
ja heittää maailman yli yön hunnun
ja tunteen kuolon ja rakkauden tunnun.
Peto on minun armaani, vaan peto arka,
hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa,
kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy
ja silmänsä lehvien halki vain hymyy,
hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla,
kun vuori on eessä ja jyrkänne alla,
voit vangita hänet ja kotiisi kantaa,
mut silloin hän saattaa iskunkin antaa,
voi hyväillen hyökätä, suudellen purra
ja itse sun haavojas haikeimmin surra.
Peto on minun armaani, vaan peto soma,
ei tahdo hän olla pyytäjän oma,
hän tahtovi tulla, kun hällä on mieli,
ei silloin kun kutsuu lempijän kieli,
jos väistyt, hän seuraa, jos hyökkäät, hän haihtuu,
jos etsit, hän elämän-murheeksi vaihtuu,
hänet parhaiten voitat, kun suot hänen mennä,
et itkuas näytä, et vastaansa ennä,
hän kärsiä tahtoo ja onneton olla
ja yöstänsä tummasta syliisi tulla.
- Eino Leino -
L.Onerva Eino Leino - Toisillemme (Otava, 1986)
kuva Albert Edelfelt/ Virginie
Tarvitsemme
täyttymättömiä toiveita,
ehkä enemmänkin
kuin todeksi tulleita,
sillä ilman niitä
meistä tulee
sietämättömän pöyhkeitä,
ahneita ja armottomia.
Ilman niitä
eivät pettymykset saa
tilaisuutta opettaa meille
ihmisyyttä.
Ilman niitä
emme oivalla olennaista.
- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle unelmista (Minerva 2009)
kuva Country Homes & Interiors
Elontaidoton siis oli rakkautein -
vain virvako ois, petos harhain?
Olen täyttänyt silmäsi kyynelein,
säde niiden on sammunut, lämmin ja sees.
Minä löin sydämees
kivun piit, odat tuskan jo varhain.
Olet ainoa minulle. Näin joka yö
sua muistaen vain sydän valvoo.
Taas sieluni syöverin vien kirotun
pimeyksiin sun.
Sydämees kädet nää surun haavoja lyö,
kädet nää sua hyväillen palvoo.
Rakas sielu, sen tiedät, ma tahtoisin sun
kovan mieleni kohluilta säästää.
Rikon kaiken, kun juuri jo anteeksi sain.
Sua rakastan vain,
niin varmasti, kuin myös varmasti mun
pahan kahleista kuolema päästää.
Mua muistatko? Muistatkos, ystäväin,
sinä olleita päiviä silloin?
Miten portaillas poskiimme - on kevätyö -
kukat sireenin lyö?
Kujan muistatko? Kukkulan harjaa päin
käsikkäin miten kuljimme illoin?
- Kaarlo Sarkia -
Kootut runot (WSOY 1976)
kuva Hanne
