Kesä kääntyy pian syksyksi
ja minä haihdun syystuulten puhaltaessa.
Ja sinä.
Sinä olit lähelläni suojaten, rakastaen.
Huomaat poissaoloni hetken aikaa,
mutta tajuat pian, että olinkin vain uni,
jota ei koskaan ollut.
Vaikka lähdin, minä muistan sinut.
Ja unessani toivon, että olisit yhä siinä.
Jonain päivänä hiljainen kuiskaus menneisyydestä
tuo sinut luokseni jälleen.
Surullinen hymy huulillani
maistelen muistoasi hetken.
Hiljaa nostan pääni pystyyn ja
käännän kasvoni takaisin tuuleen.
- Heli Vilmi -
Hiljaisia tuulia (Books On Demand 20011)
kuva Heli Vilmi
Lähellä,
VastaaPoistaläsnä, muiston kauneus,
ymmärrys,
tämä Helin runo saattaa minut toiseen ulottuvuuteen, jonne haluan jäädä..
Hanne, pidin tästä niin, että laitoin vaikka on syysruno. Runo on tunnetila, eikä se katso edes vuodenaikaa.
VastaaPoistaMinä olen niin vauhdikas, että tarvitsen rajua, mutta nyt hiljaa nämä Helin runot alkavat minulle aueta...