skip to main |
skip to sidebar
Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.
Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.
Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.
Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.
Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.
Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.
Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.
Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.
- Anna Karenina -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi
Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Meidän vakaat asukkaat,
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu,
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton.
- Oiva Paloheimo -
kuva Marjaana Rinne-Loikala
Ensimmäinen eläintieto: lämpö virtaa hänestä minuun ja minusta häneen. Nukkuvat usein lähekkäin ja saattavat nuolla toistensa päätä ja korvia, kääntävät yhteisestä sanattomasta sopimuksesta selkänsä maailmalle. Joinakin hetkinä esiintyy unia, yleensä se tapahtuu silmät suljettuina. Ja jossain tuolla on maailma, kohtipyörtyvät lupiinit. Tiedän: minä olen siveetön ja sinä olet siivetön. Täysikasvuiset linnut eivät näe unia, ne tietävät, että onnen on löydyttävä ääriviivojemme sisältä.
- Pirkko Soininen -
Avataan siiven alta (Sanasato 2017)
kuva Marc Chagall
Sinä olet kuin kuplanen alla jään,
joka kierii ja kulkee ja läikkyy.
Sinä olet kuin kummulla kaste yön,
joka kulkijan askelta säikkyy.
Elä pelkää kukkanen kummullas,
en tule ma ryskävin tuulin,
ja jääsi jos särkeä tahdonkin,
sen särjen ma lämpimin huulin.
Minä otan sun kuplasi kultaisen
kuin äitini suukko se oisi,
minä juon ne kastehet kauniin yön
kuin ehtoollisviiniä joisin.
- Eino Leino -
Onnen kultaa (Minerva 2017)
1.
Oi itkun muusa, muusista suurenmoisin!
Oi valkean yön kantama hedelmä!
Lumimyrskyn - mustan - lähetät Venäjän ylle,
ja itkusi nuoli meidät lävistää.
Ja me säntäämme sivuun, ja kumea: ah! -
satatuhatta kertaa - sinulle vannotaan.
Anna Ahmatova - valtava huokaus - nimi
putoaa syvyyteen nimeämättömään.
Kannamme kruunua, kun saman taivaan alla
samaa maata poljemme kanssasi!
Ja kuolematonna laskeutuu hautaansa se,
jota kuolettavasti haavoitti kohtalosi.
Vapahtajan kirkkautta ylistää sokea,
kupolit liekehtien laulaa Moskova...
Annan sinulle kelloina soivan kaupunkini,
Ahmatova! - ja samalla sydämeni.
2
Kädet ohimoilla seison tässä -
vähät välitän ihmisten juonista! -
Kädet ohimoilla sinua ylistämässä
seison myöhäisen illan ruskossa.
Kuinka hillitön onkaan aalto,
joka kohotti minut harjalleen!
Ylistän - olethan meille ainut -
kuin kuu joka nousee taivaalle!
Kuin korppi lennähdit sydämeeni
ja pilvien muurin lävistit -
sinä kyömynenä - armosi surmaa,
niin kuin surmaa vihasi.
Minun kullanpunaisen Kremlini ylle
ulotit ylösi, ja laulullasi -
sen puhtaalla kauneudella -
kuin vyöllä kuristat kurkkuani.
Olen onnekas! Iltarusko ei koskaan
ole palanut - yhtä puhtaana.
Olen onnekas, kun sain lahjoittaa sinut
ja lähden pois köyhänä,
sinun äänesi - syvyys! synkkyys! -
salpaa henkeni -
juuri minä nimesin sinut
Tsarskoje Selon Muusaksi.
3
Olet saattaja, minä vanki.
Kohtalomme on yhteinen.
Et jää jälkeen. Kulkulupa
meillä samaan tyhjyyteen.
On jo mielentilani tyyni!
On jo katseeni selkeä!
Tuon männyn luo kävelisin -
päästä minut, saattaja!
4.
Peitit auringon korkeudessaan,
tähdet sieppasit kouraasi!
Kunpa voisikin - levälleen ovet -
tulla tuulena luoksesi!
Ja sammaltaa, punastua,
luoda maahan katseensa,
ja kuin anteeksi saava lapsi -
nyyhkäisten vaieta.
- Marina Tsvetajeva -
Ylistys, hiljaa! Valitut runot 1912-1939 (Siltala 2017, suomennos Marja-Leena Mikkola)
Sydän
kaikista olennoista yksinäisin
a dieu a dieu a dieu
se tikittää
kuolema
on ainoa mikä todistaa että me elämme
a dieu a dieu a dieu
- Pentti Saarikoski -
kuva Hannele Salmela
Tulet kuin valo
yhtä aikaa joutsenten
kanssa luokseni.
Tarjoan illallisen
sulaa merta lasissani.
- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)
kuva lehtikuvaaja Pekka Mäkinen
Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.
Ja jos huomisaamuna herään
vieraalla lakeudella
vieraan viljapellon sylistä
juurissani uusi multa,
niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen
sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi.
- Aulikki Oksanen -
Maallisia lauluja (Kirjayhtymä
Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.
Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat
vaikka valvot vieraan unen äärellä.
Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.
Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.
Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.
Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.
Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariin aamulla kello viisi.
- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen
Läpi tyrmän portin
takaa Ohtan soiden,
umpeenkasvanutta polkua pitkin,
yli villiintyneen niityn,
läpi yön vartioketjun,
pääsiäiskellojen lupausta seuraten,
kutsuttuna,
ylös nousseena, -
tule luokseni illalliselle.
- Anna Ahmatova -
suomennos Anneli Heliö
kuva Runotalo
- tulisit vaikka tuskassa
sydänyön hetkenä
niin että pimeys verhoo itkun
tulisit ahdistukselta salaa
vailla sanojen tai
seurustelemisen velvoitusta
kuin ottaisit lomaa itseltäsi
ja minä
ottaisin sinut vastaan pimeässä
siirtäneenä itseni syrjään
vailla kasvoja kuin yö
kuin ei-kukaan
vain yötä ja hiuksia
painautuisit minuun
lievittäisit itsesi minussa
antaisit minulle lievityksen
ja lähtisit hiljaa
puhdistuneena liiasta tuskasta
kuin minä, yö
- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella. Valitut runot 1942-1985 (WSOY 1988)
kuva Chagall
Katso, talvi pudottaa ikkunain eteen
valkean, hilajavan verhon.
Tuhannet pienet silkkikellot
koskevat ruutuun
hiljaisuutta hennommin.
Kuljit äsken kirvelevin hermoin.
Melu, kiire, ahdistus
vyöryi kirskuen ylitsesi.
Värisit kuin poljettu mato.
Katso, nyt on hyvä.
Olet huoneessasi hiljaa
kuin jalokivi lippaassaan
ympärillä valkea samettimaailma.
Olet tyyni, säihkyvä, murtumaton.
Lumi liehuu ruudun takana
kuin valkoinen sauhu.
Talven viileä haltiatar
astuu pehmeästi ohi.
Sen hämärät, hunnutetut silmät
vaikenevat auringosta.
- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Winter Window, Henry Alexander, 1870
Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.
Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen
Nyt kuville putoilee lunta,
nyt tauluissa on alkanut sataa.
...siellä täällä leijui
hopeisia kiteitä.
...lumiset kirsikkatarhat...
- Saila Susiluoto -
kuva Weheartit
Enää en pelkää.
Sumu hiipii lähemmäs
ystävän varpain.
- Pekka Kytömäki -
Ei talvikunnossapitoa (Sanasato 2015)
Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa,
kieltäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta
hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa
antakaa surijoitten tulla, esiin arkku kantakaa.
Antakaa lentokoneitten taivasta valittaen kaartaa,
hän on kuollut savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.
Kantakoon toripulut valkeissa kauloissaan mustia seppeleitä,
käyttäköön liikennepoliisit mustia käsineitä.
Hän oli pohjoinen, itä, länsi ja etelä,
hän oli sunnuntai, minun työviikkoni
keskipäiväni, keskiyöni, puheeni ja lauluni:
luulin, että rakkaus kestää ikuisesti, olin väärässä.
En päästä tähtiä talooni; ne kaikki sammuttakaa
riisukaa aurinko, kuu paketoikaa,
kaatakaa meret tyhjiin, pois metsät pyyhkikää;
mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää.
- W.H.Auden -
Maailman runosydän (WSOY 1998, suomennos Risto Ahti)
kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011
Kun kuulaat iltapäivät
Pudottelivat syksyllä
Rapistuneita minuutteja
Nyt, nyt, nyt
Ja lopulta kun puu
Oli aivan alaston
Pelkkää ääriviivaa -
Niin minun sanani, hellät huokaukseni
Varisivat sinun syliisi
Punaisina ja keltaisina lehtinä
Ja olin luonasi, yön sammalissa
Kun kaikki minuutit olivat menneet
- Kirsti Simonsuuri -
Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin (Tammi 2000)
kuva Iines
Ja putoava lehti muutti puun
Paljasti talven, mustan paratiisin
Ja viimeinen pelko joka minusta karisi
Antoi vapauden ja kosteiden
Lämpimien luolien unen
Olin unien valtias
Kuhankeittäjä ja silkkiäispuu
Ja odotin lauhkeaa ilmaa
Korkeita sypressejä
Avoautoja ja paljaita jalkapohjia
Ja hiekkaa joka rakastaisi jalanjälkiäni
Kuin näkymätön maan jumalatar
Tai vesilintu, kahlaaja
- Kirsti Simonsuuri -
Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin (Tammi 2000)
kuva Hannele Salmela
Kaikille punaisille kukille sanon hyvästi
pääskyseni väläyttää mustaa sirppiä.
Ruusut ovat tarttuneet ranteisiini
kuin luonnon suudelmat,
kuunsini luomillani tuotan kyyneleitä kuin lehti kastetta.
Sanon hyvästi.
Yä on vielä musta intohimoa varten,
kuin kukka meden, se kätkee lemmen.
Sanon hyvästi punaisille kukille
kannan mustaa sirppiä, taivaallani on tyhjä kuu,
ranteissani ruusut kuin lemmensuudelmat,
viimeiset kahleet.
Kuunsini luomillani sanon hyvästi.
- Helvi Hämäläinen -
Suviyön hymyilyä (Otava 1988, toimittanut Salme Saure)
kuva Pinterest
Ennen sammumistaan liekki leimahtaa,
ennen kuolemaansa joutsen joikuu.
Lienen liekki, joutsenlintu lien,
kuolo, sammuminen mua vartoo.
Salat syvimmät ma hautaan vien,
jollen joutsenlauluani laulaa saa.
Kohoo korkealle liekki sydämen.
Laula, joutsen viime laulus laula!
Vasta silloin, kaula ylpeä, taivu,
hehkurinta, aallon helmaan vaivu.
- Aino Kallas -
Runoilijaimme ääni (WSOY 1946)
Jos tämä katoaisi?
Olisitko unta vailla,
ellen lehmuksen latvan lailla
enää kuiskuttaisi,
ellen vierellä valvoisi
ja herkimmillä sanoillani
käsivarsiasi, rintojasi
- kaikkea sinussa palvoisi,
ellen ympäröisi sinua
ja kannustaisi kukoistamaan
kuin kesäistä puutarhaa - tulvillaan
tähtianista, melissaa?
- Rainer Maria Rilke -
Tahto tahtojen (Like 2004, suomennos Eve Rehn)
Älä sano! Ei sydän ollut petollinen,
vaikka poissaolo näytti haalistavan liekkiä.
Yhtä helposti kai voisin erota itsestäni
kuin sielustani joka asuu rinnassani.
Se on rakkauteni koti. Jos harhailin,
niin matkalaisen tavoin palaan
sovittuun aikaan, en muutu poissa ollessa,
ja siten paluu pesee pois tahrani.
Älä luule, vaikka luonteessani
kaikki heikkoudet piirittävät himoja,
että se turmeltuisi niin luonnottomaksi,
hylkäisi ylimmän hyväsi ei minkään tähden.
En pidä minään tätä laajaa maailmaa,
vain sinua, ruusuni, kaikkeni on sinussa.
- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)
Savunharmaa yö
ja sinä siinä.
Jossain helähti:
meissä helähti
yhtaikaa
särkyvä siipi,
sen kipu.
- Viljo Kajava -
Suviyön hymyilyä (Otava 1988, toimittanut Salme Saure)
Älä tule suudellen
älä hyväillen
käsin, huulin äläkä kuiskailuin:
tule suhisevin siivin
nokan kärjellä kosketa minuun meri
ja polje märin räpyläjaloin
keinuvat aallot
suonpehmeään syliin.
- D.H.Lawrence -
Kuu kultainen terälehti (Otava 2008, suomennos Pertti Nieminen)
kuva Pinterest
Yksinäisyys on uskaltamista,
ja yö tulee kaikkialla vastaan
kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat.
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessäni laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Niin nähdään
liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
maailmasta poistuttuaan voi jättää.
- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Mauri Leivo
Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.
Anna minulle tämä päivä.
Tai
jos se on hyvin harmaa
ota se pois. Anna tilalle
tähtikirkas yö.
- Lassi Nummi -
kuva Pinterest
Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin,
nousta pintaan henkeä haukkoen,
uida ohitse hopeaisten tyrnipensaiden,
ohittaa haahkan kevyt hyväily,
sukeltaa uudestaan syvemmälle, syvemmälle,
meren mustaan, märkään syliin,
nousta ylös juuri ennen hukkumista ja
sitten vain kellua tiiran huudon kannattelemana.
- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen
Teit matkaa
Bysanttiin
ja saavuit kyliin
joissa sielu revittiin:
tähtisikermä öisin
silmäsi, korallia, tummaa
helmiäistä, simpukkalaivaan
laskeva taivaan tuli
olit yksin, kallis viittasi
suli aurinkoon
olit kaksinkertaisesti yksin
alaston, köyhä
ikonien morsian, jumalanhuora
hiekkapukuinen kuvienluoja
rakkauden orja
valoit rintojesi maidon
salaa uuteen maahan:
palvottu
sinun poikasi
eivät tunne sinua.
- Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri - Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Pinterest
Ensimmäinen festivaaliyhdyntä ja myös
ensimmäinen aviorikos. Hän huokaa,
hän avaa haaransa, hän tahtoisi ulos.
Jäät muuttuvat mustiksi ja painuvat pohjaan.
Nukun pitkään mutta kun herään, tunnen
etten ole nukkunut lainkaan. Näet jotakin
peilikuvan takana, ja varjo lankeaa
maiseman keskelle. Tuntuuko se sinusta
tutulta, minusta se on todella omituista.
Järkytys kun ymmärrän millainen olen,
kun ymmärrän että hyväksyn sen millainen
olen. Erilleen kasvaminen, yksi yhdessä
kasvamisen muoto. Viisi vuotta terapiaa,
ja kun hän astuu viimeisen käynnin jälkeen
kadulle, hän ajattelee caffe lattea. Minut
tapetaan, eikä minua enää tarvitse tappaa.
- Harry Salmenniemi -
Kivirivit (Otava 2013)
kuva Pinterest
kävelin suoraan silmiesi ansaan
ja näin saman minkä sinäkin
kaikki uhkakuvat poistuivat
ja tilalle tuli auringossa
kylpevä purjelaiva
joka on juuri saapumassa satamaan
perille on ollut pitkä matka
- Leena Yliportimo -
Small Talkia Rakkaudesta (2015)
kuva Teemu Rytsy
Suuri syli avautuu ja sulkeutuu,
kaivan käytävää Persefoneen kotiin
etsin lopullista tietä.
Sanoin: helvettiin, manalaan.
Sanon: rintojen ja kivesten kautta,
niin kuin koko ihmissuku.
Pää notkuu punaisessa sylissä,
onnesta juomat jalostuvat:
kuka poimii, kuka korjaa historian sadon?
Marjat huumaavat kuin veri joka syöksyy
päähän ja panee liikkeeseen
lantion, jalat, jumalaiset kädet -
mutta miksi luolan valtias kaivaa kaiken
aarteena maahan, miksi valvon yösilmin,
nousen seuraavana kesänä.
-Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri - Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Marc Chagall
Hän näkymätön, hän palanut, hän ilman veli
hän hävinnyt tulen polttamin siivin
hän tulen, ilman, veden ja maan oma
hän sisar, raiskattu ja läpinäkyvä
elää vierelläsi
kun sinä, liikkumaton, laupias
teet merkintöjä linnan odotushuoneissa.
- Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011
Ellei minua ole luotu rakastamaan,
miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien
keskellä?
Ellei ole luotu rakastamaan, miksi
keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on
tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain
lähettää toivonsa merelle,
jonka äärtä se ei edes tunne?
- Rabindranath Tagore -
Toiselle rannalle (Kirjapaja 2009, suomennos Hannele Pohjanmies)
kuva Hannele Salmela
Suojaton sydän kylmeni,
mutta kevein askelin lähdin.
Vasemman käden hansikkaan
vedin oikeaan käteeni.
Portaita näytti riittävän,
vaikka tiesin: kolmehan niitä!
Syksy kuiskaili vaahteroissa:
"Tule, kuole kanssani!
Minut petti julma kohtaloni,
synkkämielinen, oikukas."
"Niin minutkin, rakas ystävä!
Kuolen kanssasi."
Laulu viimeisestä kohtaamisesta.
Käännyin katsomaan pimeää taloa.
Vain makuuhuoneesta kajasti
kylmäkiskoinen kynttilänvalo.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
Kuka sanoi
etteivät haaveet käy toteen?
Kuka sanoi,
ettei satuihin pidä uskoa?
Kuka sanoi
ettei enkeleitä ole?
Se, joka niin sanoi
oli täydellinen hölmö,
tai se raukka
ei ollut koskaan rakastanut.
Sinä olet
toteen käynyt haaveeni,
suloisin satuni,
iso ihana enkelini.
- Sinikka Svärd -
Kerron sinulle rakkaudesta (Minerva 2008)
Ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään.
Ei kukaan omin voimin
loista hämärään.
Jos liekkiä ei ole,
ei ole kynttilää.
Me loistamme, kun toinen
meidät sytyttää.
- Anna-Mari Kaskinen -
Kynttilän lämpöä (Kirjapaja)
Siellä jää on säihkyvää, soivaa, kirkot valkeat,
siellä rakkaan poikani ruiskukansiniset silmät.
Ikivanhan kaupungin yllä Venäjän timanttiyö,
ja taivaalla sirppi villihunajaa keltaisempi.
Joen takaa pellolta lentää kuivaa lunta,
ihmiset, enkelit iloissaan Herran syntymästä,
vieraskamari siivottu, ikonilampuissa tuli,
pyhä kirja avoinna tammipöydällä.
Siellä muisti, niin kitsas ja ankara nykyisin,
avasi tornihuoneensa syvään kumartaen,
mutta en astunut sisään, löin kiinni kauhean oven...
ja kaupungin täytti joulun iloinen soitto.
- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)
kuva Hanne
En tahdo enää elää aikana,
joka surmaa nuoruuden
ja tekee alhaisimman kunniaksi:
tappaa.
Mutta sammalen hiipiessä kasvojani pitkin
tahdon muistuttaa siitä,
miksi taistelimme:
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.
- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 2003, toimittanut Ritva Haavikko)
Pimeys kaatuu
kiinni horisonttiin kuin
käärepaperi.
Tähdet ja kuu tulevat
koristamaan matkaani.
*****
Pimeää vyöryy
taivaan täydeltä alas.
Maa kimaltelee
kevyen ensilumen
kosketuksen hurmassa.
*****
Ympäri saarta
kiertävä kaislikko on
tiheä aita
jonka seassa tuhat
tietä kuljettaa kotiin.
*****
Valkoinen ilma
värähtää kun valuvat
värit valtaavat
meren pinnan ja hetken
taivas ja maa on yksi.
- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)
Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä.
- Kyllikki Villa -
Ympäri saarta
kiertävä kaislikko on
tiheä aita
jonka seassa tuhat
tietä kuljettaa kotiin.
*****
Vaalean pilven
takaa musta marraskuu
kurkistaa maahan.
Taivas sulkee kaihtimet
kuin kääntäisi kylkeä.
*****
Tulet kuin valo
yhtä aikaa joutsenten
kanssa luokseni.
Tarjoan illallisen
sulaa merta lasissani.
- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)
Yksinäisyys on uskaltamista,
ja yö tulee kaikkialla vastaan
kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat:
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessä laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Näin nähdään
liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
maailmasta poistuttuaan voi jättää.
- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Hanne
