Rakastunut

Hän seisoo silmäluomillani,
hänellä on käsieni muoto,
hänellä on silmäini väri,
varjooni on hän uponnut,
kuin kivi taivaaseen.
hänen hiuksensa ovat hiuksissani,

Hänen silmänsä ovat avoinna aina
eikä hän salli minun nukkua.
Hänen unensa täydessä päivänvalossa
saa auringon muuttumaan huuruksi;
minut nauramaan, itkemään ja nauramaan se saa,
puhumaan ilman mitään sanottavaa.

-Paul Éluard -

(Tätä runoa en unohda, Otava 1977)

suomennos Aale Tynni

kuva Gustav Klimt

Pakkanen on hyydyttänyt linnut....

Pakkanen on hyydyttänyt linnut
uppopuunharmaan urpiaisen
eksyneen cabaret-laulajan
jolle taivas on pirskottanut
Rose'ta rinnuksille
Aamulla löysin sen luunhimmeänä hangelta
auringonkukansiemeniä kurkussaan
silmät jäätyneinä pisaroina
Voi lintuni
lintuseni
Pakkanen pusersi siivet kouriinsa

harotti jään sormet räystäille
askelkehän lumen huminaan
senkin

Ja sinä kysyt

olenko jo päättänyt

Ja sinä katsot 

pitkin jäätynyttä ruusulinjaa

metsän kipumuurille

Höyhenpeitteeni alla nukun

Marian verta otsallani

Tuuleen liekuttelen

kämmenteni maljaa

tuuleen 

tuli

soroista

- Leena Kellosalo -

Leonardo sai siivet

kuva Pekka Mäkinen

Kentillä kasteisilla hämärä käy yli maan. Valkea niittyvilla....

Kentillä kasteisilla hämärä käy yli maan.
kaikkien kukkien kansa kumartui hiljaiseen.

Valkea niittyvilla vielä on valveillaan
Kuusen latvasta ääni pienoisen huilun soi.
Sumu peltojen yllä häilyy puut uniset huokaavat.
Polun varrella kaarrellen päilyy veet hopeanhohtavat.
Niin uuvun säveleen vienoon, mi hiljaa humisten soi.
Olen loihdittu, lumoissa tienoon. En irrota tahdo, en voi.
katsoen kummissansa kuinka rukoukseen

- Aaro Hellaakoski -

Huojuvat keulat (WSOY)

kuva Nea Siemann

Winter Bird, Winter Bird and the Snow...

Winter Bird, Winter Bird,
           and the Snow...
I miss you so.

Without you my life is
like the pale shadow of the Moon.

So please, please, come soon!

- Leena Lumi -
photo Pekka Mäkinen 

Korun prologi

Juhli kanssani tätä lumista yötä...

Silloin oli kahdeskymmenes vuosisata.
Hiipuvia muistoja, haalistuneita valokuvia.
Valkea hansikas, helminauha,
tuhkakupissa poltetut sanat.
Unohtumaton timanttitalvi.
Unohtumaton Anna Ahmatova.

Runous...
               ikuinen.

- Sanna Ahonen -

Miljooniksi tähdiksi valovuosien mittaisiksi...

Miljooniksi tähdiksi
valovuosien mittaisiksi tähtisumuiksi
yli yön kestäviksi
välähdyksiksi
kaukaisista tähdistöistä
minun kaipuuni 
kirjoittaa sinuun

- Ari Kokkonen -
kuva Vincent van Gogh

Kesäpuisto

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta, 
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi

Metsän joulu

Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Meidän vakaat asukkaat,
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu,
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton.

- Oiva Paloheimo -
kuva Marjaana Rinne-Loikala

Ensimmäinen eläintieto: lämpö virtaa hänestä minuun ja...

Ensimmäinen eläintieto: lämpö virtaa hänestä minuun ja minusta häneen. Nukkuvat usein lähekkäin ja saattavat nuolla toistensa päätä ja korvia, kääntävät yhteisestä sanattomasta sopimuksesta selkänsä maailmalle. Joinakin hetkinä esiintyy unia, yleensä se tapahtuu silmät suljettuina. Ja jossain tuolla on maailma, kohtipyörtyvät lupiinit. Tiedän: minä olen siveetön ja sinä olet siivetön. Täysikasvuiset linnut eivät näe unia, ne tietävät, että onnen on löydyttävä ääriviivojemme sisältä.

- Pirkko Soininen -
Avataan siiven alta (Sanasato 2017)
kuva Marc Chagall

Sinä olet kuin kuplanen alla jään...

Sinä olet kuin kuplanen alla jään,
joka kierii ja kulkee ja läikkyy.
Sinä olet kuin kummulla kaste yön,
joka kulkijan askelta säikkyy.
Elä pelkää kukkanen kummullas, 
en tule ma ryskävin tuulin,
ja jääsi jos särkeä tahdonkin,
sen särjen ma lämpimin huulin.
Minä otan sun kuplasi kultaisen 
kuin äitini suukko se oisi,
minä juon ne kastehet kauniin yön
kuin ehtoollisviiniä joisin.

- Eino Leino -
Onnen kultaa (Minerva 2017)

Ahmatovalle

1.

Oi itkun muusa, muusista suurenmoisin!
Oi valkean yön kantama hedelmä!
Lumimyrskyn - mustan - lähetät Venäjän ylle,
ja itkusi nuoli meidät lävistää.

Ja me säntäämme sivuun, ja kumea: ah! -
satatuhatta kertaa - sinulle vannotaan.
Anna Ahmatova - valtava huokaus - nimi
putoaa syvyyteen nimeämättömään.

Kannamme kruunua, kun saman taivaan alla
samaa maata poljemme kanssasi!
Ja kuolematonna laskeutuu hautaansa se,
jota kuolettavasti haavoitti kohtalosi.

Vapahtajan kirkkautta ylistää sokea,
kupolit liekehtien laulaa Moskova...
Annan sinulle kelloina soivan kaupunkini,
Ahmatova! - ja samalla sydämeni.



2

Kädet ohimoilla seison tässä -
vähät välitän ihmisten juonista! -
Kädet ohimoilla sinua ylistämässä
seison myöhäisen illan ruskossa.

Kuinka hillitön onkaan aalto,
joka kohotti minut harjalleen!
Ylistän - olethan meille ainut -
kuin kuu joka nousee taivaalle!

Kuin korppi lennähdit sydämeeni
ja pilvien muurin lävistit -
sinä kyömynenä - armosi surmaa,
niin kuin surmaa vihasi.

Minun kullanpunaisen Kremlini ylle
ulotit ylösi, ja laulullasi -
sen puhtaalla kauneudella -
kuin vyöllä kuristat kurkkuani.

Olen onnekas! Iltarusko ei koskaan
ole palanut - yhtä puhtaana.
Olen onnekas, kun sain lahjoittaa sinut
ja lähden pois köyhänä,

sinun äänesi - syvyys! synkkyys! -
salpaa henkeni -
juuri minä nimesin sinut
Tsarskoje Selon Muusaksi.



3

Olet saattaja, minä vanki.
Kohtalomme on yhteinen.
Et jää jälkeen. Kulkulupa
meillä samaan tyhjyyteen.

On jo mielentilani tyyni!
On jo katseeni selkeä!
Tuon männyn luo kävelisin -
päästä minut, saattaja!



4.

Peitit auringon korkeudessaan,
tähdet sieppasit kouraasi!
Kunpa voisikin - levälleen ovet -
tulla tuulena luoksesi!

Ja sammaltaa, punastua,
luoda maahan katseensa,
ja kuin anteeksi saava lapsi -
nyyhkäisten vaieta.

- Marina Tsvetajeva -
Ylistys, hiljaa! Valitut runot 1912-1939 (Siltala 2017, suomennos Marja-Leena Mikkola)

Sydän kaikista olennoista yksinäisin a die a dieu a dieu...

Sydän
kaikista olennoista yksinäisin
a dieu a dieu a dieu
se tikittää
kuolema
on ainoa mikä todistaa että me elämme
a dieu a dieu a dieu

- Pentti Saarikoski -
kuva Hannele Salmela

Tulet kuin valo yhtä aikaa...

Tulet kuin valo
yhtä aikaa joutsenten 
kanssa luokseni.
Tarjoan illallisen
sulaa merta lasissani.

- Eija Aromaa -
Tankapyöräilijän talvi (ntamo 2014)
kuva lehtikuvaaja Pekka Mäkinen

Hyvästi

Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.

Ja jos huomisaamuna herään 
vieraalla lakeudella
vieraan viljapellon sylistä
juurissani uusi multa,
niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen
sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi.

- Aulikki Oksanen - 
Maallisia lauluja (Kirjayhtymä

Tiedän että muistat häntä...

Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat
vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

Loitsu

Läpi tyrmän portin
takaa Ohtan soiden,
umpeenkasvanutta polkua pitkin,
yli villiintyneen niityn,
läpi yön vartioketjun,
pääsiäiskellojen lupausta seuraten,
kutsuttuna,
ylös nousseena, -
tule luokseni illalliselle.

- Anna Ahmatova -
suomennos Anneli Heliö
kuva Runotalo

- tulisit vaikka tuskassa sydänyön hetkenä niin että...

- tulisit vaikka tuskassa
  sydänyön hetkenä
  niin että pimeys verhoo itkun
  tulisit ahdistukselta salaa
  vailla sanojen tai 
  seurustelemisen velvoitusta
  kuin ottaisit lomaa itseltäsi

  ja minä 
  ottaisin sinut vastaan pimeässä
  siirtäneenä itseni syrjään
  vailla kasvoja kuin yö
  kuin ei-kukaan
  vain yötä ja hiuksia

  painautuisit minuun
  lievittäisit itsesi minussa
  antaisit minulle lievityksen
  ja lähtisit hiljaa
  puhdistuneena liiasta tuskasta
  kuin minä, yö

- Sirkka Selja -
Aurinko on tallella. Valitut runot 1942-1985 (WSOY 1988)
George Yepes Axis bold as love

Katso, talvi pudottaa ikkunain eteen...

Katso, talvi pudottaa ikkunain eteen
valkean, hilajavan verhon.
Tuhannet pienet silkkikellot
koskevat ruutuun
hiljaisuutta hennommin.

Kuljit äsken kirvelevin hermoin.
Melu, kiire, ahdistus
vyöryi kirskuen ylitsesi.
Värisit kuin poljettu mato.

Katso, nyt on hyvä.
Olet huoneessasi hiljaa
kuin jalokivi lippaassaan
ympärillä valkea samettimaailma.
Olet tyyni, säihkyvä, murtumaton.

Lumi liehuu ruudun takana
kuin valkoinen sauhu.
Talven viileä haltiatar
astuu pehmeästi ohi.
Sen hämärät, hunnutetut silmät
vaikenevat auringosta.

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)
kuva Winter Window, Henry Alexander, 1870

Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden...

Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää
rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat 
enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

- Mika Waltari -
kuva Talven taikaa, Ilona Pietiläinen

Nyt kuville putoilee lunta, nyt tauluissa on...

Nyt kuville putoilee lunta,
nyt tauluissa on alkanut sataa.
      ...siellä täällä leijui
hopeisia kiteitä.
      ...lumiset kirsikkatarhat...

- Saila Susiluoto -
kuva Weheartit

Enää en pelkää. Sumu hiipii...

Enää en pelkää.
Sumu hiipii lähemmäs
ystävän varpain.

- Pekka Kytömäki -
Ei talvikunnossapitoa (Sanasato 2015)

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa, kieltäkää...

Pysäyttäkää kaikki kellot, puhelinlinjat katkaiskaa,
kieltäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta
hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa
antakaa surijoitten tulla, esiin arkku kantakaa.

Antakaa lentokoneitten taivasta valittaen kaartaa,
hän on kuollut savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.
Kantakoon toripulut valkeissa kauloissaan mustia seppeleitä,
käyttäköön liikennepoliisit mustia käsineitä.

Hän oli pohjoinen, itä, länsi ja etelä,
hän oli sunnuntai, minun työviikkoni
keskipäiväni, keskiyöni, puheeni ja lauluni:
luulin, että rakkaus kestää ikuisesti, olin väärässä.

En päästä tähtiä talooni; ne kaikki sammuttakaa
riisukaa aurinko, kuu paketoikaa,
kaatakaa meret tyhjiin, pois metsät pyyhkikää;
mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää.

- W.H.Auden -
Maailman runosydän (WSOY 1998, suomennos Risto Ahti)
kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011

Kun kuulaat iltapäivät...

Kun kuulaat iltapäivät
Pudottelivat syksyllä 
Rapistuneita minuutteja
Nyt, nyt, nyt
Ja lopulta kun puu
Oli aivan alaston
Pelkkää ääriviivaa -
Niin minun sanani, hellät huokaukseni
Varisivat sinun syliisi 
Punaisina ja keltaisina lehtinä
Ja olin luonasi, yön sammalissa
Kun kaikki minuutit olivat menneet

- Kirsti Simonsuuri -
Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin (Tammi 2000)
kuva Iines

Ja putoava lehti muutti puun...

Ja putoava lehti muutti puun
Paljasti talven, mustan paratiisin
Ja viimeinen pelko joka minusta karisi
Antoi vapauden ja kosteiden 
Lämpimien luolien unen

Olin unien valtias
Kuhankeittäjä ja silkkiäispuu
Ja odotin lauhkeaa ilmaa
Korkeita sypressejä
Avoautoja ja paljaita jalkapohjia
Ja hiekkaa joka rakastaisi jalanjälkiäni
Kuin näkymätön maan jumalatar
Tai vesilintu, kahlaaja 

- Kirsti Simonsuuri -
Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin (Tammi 2000)
kuva Hannele Salmela

Kaikille punaisille kukille sanon...

          Kaikille punaisille kukille sanon hyvästi
pääskyseni väläyttää mustaa sirppiä.

Ruusut ovat tarttuneet ranteisiini
          kuin luonnon suudelmat,
kuunsini luomillani tuotan kyyneleitä kuin lehti kastetta.

Sanon hyvästi.

Yä on vielä musta intohimoa varten,
kuin kukka meden, se kätkee lemmen.

Sanon hyvästi punaisille kukille
kannan mustaa sirppiä, taivaallani on tyhjä kuu,
ranteissani ruusut kuin lemmensuudelmat,
viimeiset kahleet.

Kuunsini luomillani sanon hyvästi.

- Helvi Hämäläinen -

Suviyön hymyilyä (Otava 1988, toimittanut Salme Saure)
kuva Pinterest

Joutsenlaulu

Ennen sammumistaan liekki leimahtaa,
ennen kuolemaansa joutsen joikuu.
Lienen liekki, joutsenlintu lien,
kuolo, sammuminen mua vartoo.
Salat syvimmät ma hautaan vien,
jollen joutsenlauluani laulaa saa.

Kohoo korkealle liekki sydämen.
Laula, joutsen viime laulus laula!
Vasta silloin, kaula ylpeä, taivu,
hehkurinta, aallon helmaan vaivu.

- Aino Kallas -
Runoilijaimme ääni (WSOY 1946)

Jos tämä katoaisi? Olisitko unta vailla ellen...

Jos tämä katoaisi?
Olisitko unta vailla,
ellen lehmuksen latvan lailla
enää kuiskuttaisi,
ellen vierellä valvoisi
ja herkimmillä sanoillani
käsivarsiasi, rintojasi
- kaikkea sinussa palvoisi,

ellen ympäröisi sinua
ja kannustaisi kukoistamaan
kuin kesäistä puutarhaa - tulvillaan
tähtianista, melissaa?

- Rainer Maria Rilke -
Tahto tahtojen (Like 2004, suomennos Eve Rehn)

Älä sano! Ei sydän ollut petollinen, vaikka...

Älä sano! Ei sydän ollut petollinen,
vaikka poissaolo näytti haalistavan liekkiä.
Yhtä helposti kai voisin erota itsestäni
kuin sielustani joka asuu rinnassani.
Se on rakkauteni koti. Jos harhailin,
niin matkalaisen tavoin palaan
sovittuun aikaan, en muutu poissa ollessa,
ja siten paluu pesee pois tahrani.
Älä luule, vaikka luonteessani
kaikki heikkoudet piirittävät himoja,
että se turmeltuisi niin luonnottomaksi,
hylkäisi ylimmän hyväsi ei minkään tähden.
       En pidä minään tätä laajaa maailmaa,
        vain sinua, ruusuni, kaikkeni on sinussa.

- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)

Savunharmaa yö ja sinä siinä. Jossain...

Savunharmaa yö
         ja sinä siinä.
Jossain helähti:

meissä helähti
         yhtaikaa
särkyvä siipi,
          sen kipu.

- Viljo Kajava -
Suviyön hymyilyä (Otava 1988, toimittanut Salme Saure)

Älä tule suudellen...

Älä tule suudellen
älä hyväillen
käsin, huulin äläkä kuiskailuin:
tule suhisevin siivin
nokan kärjellä kosketa minuun meri
ja polje märin räpyläjaloin 
             keinuvat aallot
suonpehmeään syliin.

- D.H.Lawrence -
Kuu kultainen terälehti (Otava 2008, suomennos Pertti Nieminen)
kuva Pinterest

Yksinäisyys on uskaltamista, ja yö tulee kaikkialla vastaan kuin...

Yksinäisyys on uskaltamista,
ja yö tulee kaikkialla vastaan
            kuin jättiläisen silmä.
Oi maailman yö,
lokit kirkuvat, kaislat huojuvat.
Meillä on se, meillä on se!
Missä? Jokainen kulkija huutaa kultaiseen valoon,
missä? väsynyt kulkija huutaa,
ja minä tiedän että ne vastaavat: mielen tällä puolen!
tai: kielen tuolla puolen!
Oi maailman yötä,
dahlia paleltuu dahlian viereen,
            syksyn ruostetahra leviää,
vuodet aaltoavat rantaan yhä kuiskaavammin.
Monen veden yli kuljin osuakseni juhannusyönä
                      lapsuudenkotiin.
Yö oli lasinkirkas, menneisyys tuli tapahtumien paikoille
            ja virtasi epätodellisena.
Vanha pihlajakuja näki tämänkin saapumiseni.
            Kukat tuoksuivat väkevästi:
täällä sinä valmistuit elämään kuin morsian,
            kurkotit kohti tuntematonta valoa,
mitä on tieto, tietoonkin on uskottava, mitä
            on tieto, mitä usko.
Älä selitä minulle,
istu sydämeni puolelle tähtien huimaan kelkkaan
matkalla silmun välähdyksistä täyteen kesään.
Lumet kohoavat auringon hehkusta pilviksi taivaalle
            tuuli vie pajulta kultaisen turkin.
Kohtaa minut,
kuule miten yksinäisyyteni lähestyy sinun yksinäisyyttäsi,
                ja äkkiä valostuu.
Katso minuun,
näe satakieli iiriksessäni laulamassa,
niin kuin minä olen nähnyt puhkeavassa metsässä.
Niin nähdään
            liekissä liekinkuuma, ilmassa ilmanohut,
se on silmiemme kosketus,
silitä onnellista ihoani,
maailman yö ei ole maailmanpimeä,
kuiskaa missä on varma paikka
jonne näin suuren ilon
            maailmasta poistuttuaan voi jättää.

- Rakel Liehu -
Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Mauri Leivo

Sarastaa. Tai oikeastaan vain...

Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.
Anna minulle tämä päivä.
Tai
jos se on hyvin harmaa
ota se pois. Anna tilalle
tähtikirkas yö.

- Lassi Nummi -
kuva Pinterest

Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin...

Sukeltaa alasti meren suolaiseen syliin,
nousta pintaan henkeä haukkoen,
uida ohitse hopeaisten tyrnipensaiden,
ohittaa haahkan kevyt hyväily,
sukeltaa uudestaan syvemmälle, syvemmälle,
meren mustaan, märkään syliin,
nousta ylös juuri ennen hukkumista ja
sitten vain kellua tiiran huudon kannattelemana.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

Bysanttilainen nainen

Teit matkaa
Bysanttiin

ja saavuit kyliin
joissa sielu revittiin:

tähtisikermä öisin
silmäsi, korallia, tummaa

helmiäistä, simpukkalaivaan
laskeva taivaan tuli

olit yksin, kallis viittasi
suli aurinkoon

olit kaksinkertaisesti yksin
alaston, köyhä

ikonien morsian, jumalanhuora
hiekkapukuinen kuvienluoja

rakkauden orja
valoit rintojesi maidon

salaa uuteen maahan:
palvottu

sinun poikasi
eivät tunne sinua.

- Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri - Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Pinterest

Ensimmäinen festivaaliyhdyntä ja myös ensimmäinen...

Ensimmäinen festivaaliyhdyntä ja myös
ensimmäinen aviorikos. Hän huokaa, 
hän avaa haaransa, hän tahtoisi ulos.
Jäät muuttuvat mustiksi ja painuvat pohjaan.
Nukun pitkään mutta kun herään, tunnen
etten ole nukkunut lainkaan. Näet jotakin
peilikuvan takana, ja varjo lankeaa
maiseman keskelle. Tuntuuko se sinusta
tutulta, minusta se on todella omituista.
Järkytys kun ymmärrän millainen olen,
kun ymmärrän että hyväksyn sen millainen 
olen. Erilleen kasvaminen, yksi yhdessä
kasvamisen muoto. Viisi vuotta terapiaa,
ja kun hän astuu viimeisen käynnin jälkeen 
kadulle, hän ajattelee caffe lattea. Minut
tapetaan, eikä minua enää tarvitse tappaa.

- Harry Salmenniemi -
Kivirivit (Otava 2013)
kuva Pinterest

tunnekuva

kävelin suoraan silmiesi ansaan
ja näin saman minkä sinäkin

kaikki uhkakuvat poistuivat
ja tilalle tuli auringossa
kylpevä purjelaiva
joka on juuri saapumassa satamaan

perille on ollut pitkä matka

- Leena Yliportimo -
Small Talkia Rakkaudesta (2015)
kuva Teemu Rytsy

Suuri syli avautuu ja sulkeutuu, kaivan käytävää...

Suuri syli avautuu ja sulkeutuu,
kaivan käytävää Persefoneen kotiin
etsin lopullista tietä.

Sanoin: helvettiin, manalaan.
Sanon: rintojen ja kivesten kautta,
niin kuin koko ihmissuku.

Pää notkuu punaisessa sylissä,
onnesta juomat jalostuvat:
kuka poimii, kuka korjaa historian sadon?

Marjat huumaavat kuin veri joka syöksyy
päähän ja panee liikkeeseen
lantion, jalat, jumalaiset kädet -

mutta miksi luolan valtias kaivaa kaiken
aarteena maahan, miksi valvon yösilmin,
nousen seuraavana kesänä.

-Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri - Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Marc Chagall

Hän näkymätön, hän palanut, hän...

Hän näkymätön, hän palanut, hän ilman veli
hän hävinnyt tulen polttamin siivin
hän tulen, ilman, veden ja maan oma
hän sisar, raiskattu ja läpinäkyvä
elää vierelläsi
kun sinä, liikkumaton, laupias
teet merkintöjä linnan odotushuoneissa.

- Kirsti Simonsuuri -
Taivaanrannan ajuri Valitut runot (Tammi 2005)
kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011

Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi aamun sydän...

Ellei minua ole luotu rakastamaan,
miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien
keskellä?

Ellei ole luotu rakastamaan, miksi
keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on
tähtien pakahduttava tuska?

Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain
lähettää toivonsa merelle,
jonka äärtä se ei edes tunne?

- Rabindranath Tagore -
Toiselle rannalle (Kirjapaja 2009, suomennos Hannele Pohjanmies)
kuva Hannele Salmela

Laulu viimeisestä kohtaamisesta

Suojaton sydän kylmeni,
mutta kevein askelin lähdin.
Vasemman käden hansikkaan
vedin oikeaan käteeni.

Portaita näytti riittävän,
vaikka tiesin: kolmehan niitä!
Syksy kuiskaili vaahteroissa:
"Tule, kuole kanssani!

Minut petti julma kohtaloni,
synkkämielinen, oikukas."
"Niin minutkin, rakas ystävä!
Kuolen kanssasi."

Laulu viimeisestä kohtaamisesta.
Käännyin katsomaan pimeää taloa.
Vain makuuhuoneesta kajasti
kylmäkiskoinen kynttilänvalo.

- Anna Ahmatova -
Anna Ahmatova - Valitut runot (Tammi 2008, toimittanut ja suomentanut Marja-Leena Mikkola)