perjantai 8. huhtikuuta 2011

VÄRISYTTÄVÄ, HUHTIKUINEN ILTA, JOKA TEKI KATOT KIRKKAIKSI JA...


Värisyttävä, huhtikuinen ilta, joka teki katot kirkkaiksi ja pihat pimeiksi. Siinä oli jotakin niin kuin jonkun jätkän karkeassa lähentelemisessä myöhäisellä kadulla, - hirveää vaaraa, säikähdystä, uhmaa ja...ja...viettiä. Sellaista, että kuitenkin jollakin tavoin teki mieli lähteä, mennä minne vain, niin häpeällistä ja katalaa kuin se olikin.

- Mika Waltari -
Mika Waltarin mietteitä (WSOY 1982)
kuva Edward Munch
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

  1. hanne virtauksesta8. huhtikuuta 2011 klo 20.17

    Kuva ja teksti sulivat yhteen suloisesti..
    hieno tunnelma tuossa Waltarin tekstissä.
    jotenkin nuo sanat toivat mieleen joskus kauan sitten eletyt epämääräiset hyväilyn yritykset jossain pimeässä portikongissa..
    nostalgiaa, tunnetta..

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi8. huhtikuuta 2011 klo 20.26

    Hanne, vaikea oli tähän löytää kuvaa...

    Sanotaan vain suoraan, että muistoja tuli mieleen ja se, millaista oli kun oli nuori ja huhtikuu...

    VastaaPoista
  3. kaisu marjatta25. toukokuuta 2011 klo 21.38

    wau...

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)