torstai 14. huhtikuuta 2011

SINUN KANSSASI TAHTOISIN SOUTAA. SOUTAISIN NIIN KAUAS...

Sinun kanssasi tahtoisin soutaa.

Soutaisin niin kauas,
kuin aika antaisi.

Sileää pintaasi pitkin liukuisin,
pieneksi aallonväreeksi pinnallesi
uudelleen syntyisin.

Saisinko sieluuni silloin
levon vihdoin?

- Heli Vilmi -
Hiljaisia tuulia (Books on Demand 2011)
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. hanne virtauksesta14. huhtikuuta 2011 klo 19.08

    Aivan ihana, kaunis, niin hiljainen..
    Tykkään helin runoista paljon..
    Onneks minullea on hänen kirjansa..

    VastaaPoista
  2. Leena Lumi15. huhtikuuta 2011 klo 9.37

    Hanne, minulla ei kohta ole hänen kirjaansa, jos joku valitsee sen arvonnassa....Täytyis ehtiä käsin kopsata.

    Vinkkaa Helille tästä runosta ja kuvasta. Näinkin tämän voi nähdä.

    VastaaPoista
  3. Heli15. huhtikuuta 2011 klo 17.27

    Hurja juttu. Kun omia tekstejä lukee toisilta sivuilta, ne eivät enää tunnukaan niin omilta. Tottumattomuutta meikäläiseltä vai muuten omituista :)? Ne kuulostavat jotenkin oikeilta teksteiltä.

    Kiitoksia vain, Hanne ja Leena :)!

    VastaaPoista
  4. Leena Lumi15. huhtikuuta 2011 klo 19.07

    Heli, juuri niin! Olen joskus tehnyt näitä 'runotestejä' niin, että vaihdan kuvan ihan muuksi, jolloin runokin muuttuu mukana.

    Yritä nyt vain kestää;-) Kuvia oli liian vähän... Se rypistynyt lehtikin olisi ollut hyvä ja runo, joka siinä vieressä on...

    Kiitos Sinulle!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)