tiistai 31. elokuuta 2010

SAATOIN ARVATA, ETTÄ KAIPAISIN SINUA, ETTÄ...


Saatoin arvata, että kaipaisin sinua, että
moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että
autius ei olisi jossakin, vaan kaikessa, kaikkialla,
että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi
joka hetki.

- Lassi Nummi -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Valloittava Valkoinen

sunnuntai 29. elokuuta 2010

PALJON OLEMME RIKKONEET, PALJON KÄRSINEET JA...


LAPSI

Paljon olemme rikkoneet,
paljon kärsineet
ja anteeksi antaneet.
Lapsi!
Missä on lapsi?
Viha nousee
syvältä,
kaukaa,
ammoin eläneistä,
ammoin siittäneistä,
ammoin synnyttäneistä,
kipeänä,
lyövänä,
viiltävänä
- te löydätte vastasyntyneen lapsen -
Sinä itket.
Kosketan sinua hiljaa
ja silmäni kyyneltyvät.
Minulla ei ole sanoja,
mene meren rantaan.
Antakoon jokin meissä
anteeksi meille.
Antaako jokin meissä koskaan
anteeksi meille?


Meri kutsuu.
Mene meren rataan.
Se kuohuu, se ärjyy,
se vaahtoaa.
Auringon, tähdet ja kuun
se uhmassaan särkee,
se vihasta ulvoo,
se raivoaa.
Meri hiljaa lepää,
se ottaa taivaan vastaan.
Aurinko, tähdet ja kuu
sen syliin uppoaa.


Mene meren rantaan.
Hyväksy meren viha,
hyväksy meren raivo,
lepo
ja hiljaisuus.
Hyväksy minut
ja lähelläsi tunnet minut.
Hyväksy elämä,
taistelu,
elää saat.
Hyväksy meren laulu -
kuulitko?
kalpenitko?
korviisi soiko? - lapsi?
Merellä ehkä on sanat,
joita ei minulla ole,
merellä ehkä on sanat,
jotka vapauttavat.


HAUTAJAISMATKA


Sielu sairaana
matka jatkuu
päivä väistyy
ja yltää yö.
Taakka painava:
arkku pieni;
en edes tiedä,
kuollutko liet.
En edes tiedä:
houretta, unta, painajaistako
arkussa vien.


En sinun ruusuisia sormiasi,
en sinun kyntesi pientä kukkaa
suutele koskaan.
Et sinä juokse ylitse pihan
hiuksissa tuuli.
En minä sinua nostaa saa, jos kaadut,
pyyhkiä en saa käsistä, polvista hiekkaa,
en silmistä vettä,
eivät sinun pientä lämmintä päätäsi
käteni koskaan sulje.


Kuole jo, kuole,
tänne sinut hautaan
Villa Bonannon palmujen alle.
Palermon yö on lämin ja syvä,
Bonannon palmujen viuhkat on laajat.
Täällä on hyvä,
vaikkakin lähden,
tännehän jää minun sydämeni.
Kuole jo, kuole,
keveämpää,
pimeämpää
multaa en tiedä sinun haudallesi.
Välimeren purppura on pehmeä ja hyvä,
palmujen viuhkat ovat suojelevat, suuret.
Kuole jo, kuole,
syntymätön,
eron hetken tuskasta syttynyt liekki
palamaan jää sinun haudallesi.


Sinä karkasit mereen.
Sinun nopeat jalkasi juoksevat aallon valkoista harjaa,
valokipunat säihkyvät pienistä kantapäistä.
Veden sukua olet,
vesihiiden poikanen lienet,
kilon keskellä aavalla veden veljiä leikkiisi kutsut.
On kaukana, kaukana,
saavuttamattomissa,
meren tanssivalla aavalla leikkiesi rajaton piha.


UNIPOIKA


Synkkää metsää
kiemurtelevia oksia
juuria
virvatuliliekkejä
valonvälähdys!
pimeästä
kaukaa
märkää sammalta
painua vajota
isä!
kuiskaus huuto
maastako? merestäkö?
synkkää metsää
verenkarvaista maata
metsää ympärillä
metsää minussa
tuhatvuotista
eilispäiväistä
mustaa aukotonta metsää -
Väljenee
valkenee
meri!
sinä juokset vastaani
välkkyviä aaltoja pitkin
sinun silmäsi ovat runo
sinun suusi on runo
sinun jäsenesi ovat runo
kukaan ei tee sinulle pahaa
kukaan ei tahraa
sinun sieluasi
merenkuulasta
merensinistä
kukaan ei erota sinua minusta.


- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven Kauneimmat Runot (Otava 1956)
kuva Pekka Mäkinen

Pilviharsolle
♥:lla Lumikarpalo

perjantai 27. elokuuta 2010

ON TOISIA MAAILMOITA. AIKA KIERTYY JA...


On toisia maailmoita. Aika kiertyy ja palaa
tyyneen sydämeensä, hämyyn joka on tuleva
ja osittain jo tullut;
otamme siitä ennakkoa yön hetkinä
kun sietämätön kipu lakkaa
ja hetki sulaa kuin tali ja leviää yli mitatun rajan.
On toisia maailmoita, mutta ne eivät ole täällä:
kynttilä palaa loppuun, kynttilää ei enää ole,
aika on vuotanut takaisin aamun hiljaisuuteen
ja lähteetön valo hävittää varjojen metsän.

- Eeva-Liisa Manner -
Vain unen varjo (Otava 1977)
kuva Tuure

tiistai 24. elokuuta 2010

SYYSKESÄN JUHLA

Yöt ovat pimeät ja raskaat.
Hedelmät varisevat, varisevat.
Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa soi kuin valtainen rumpu,
hiljaa soi luumunsinisessä yössä.

Hedelmien palavat kesäpäivät,
omenain kuullossa vaaleat yöt!
Punaiset tomaatit laulavat:
on lihamme aurinko!
Hedelmäin juhla, kypsymisen huume.
Elovalkeat leimuavat.

Kuuletko kumahdukset puutarhassa?
Maa värisee kuin väkevä rumpu.

- Katri Vala -
Kootut runot (WSOY 1958)

perjantai 20. elokuuta 2010

RAKKAUDESTA RAKKAUTEEN


Koittaa aika,
kun ilahtuen tervehdit itseäsi
omalla kynnykselläsi peilissä,
ja te molemmat hymyilette.

Käytte pöytään. Syötte.
Rakastat jälleen vierasta,
joka kerran olit.
Tarjoat viiniä.Leipää.
Palautat sydämesi
sille, joka on sinua rakastanut.

Koko elämäsi, jonka hylkäsit
toisen tähden, joka tuntee sisimpäsi.
Ota rakkauskirjeet kirjahyllystä,
valokuvat, lohduttomat sanat,
hävitä kuvasi peilistä.
Istu pöytään. Ahmi elämäsi.

- Derek Walcott -

keskiviikko 18. elokuuta 2010

RUNON TAIVAS

Kokonainen aikakausi, valkoisia viulupäiviä.
Kuvittele, mitä olisin voinut taivaalle kirjoittaa,
jos aikakausi, runon taivas,
olisi vain ollut minun, puoli kahdesta kuolemaan saakka.
Runon taivas: maa.
Myös yleisön takia meidän täytyy opiskella sitä
mihin vain me pystymme.
Kauan olen minäkin opiskellut,
jotta osaisin kirjoittaa tällä kielellä,
lukea tällä kielellä,
ja sitten kun en enää osaa,
nukkua kuolemaa
tällä kielellä.

- Aladár Lászlóffy -
Yhteisessä sateessa (WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Tuure

lauantai 14. elokuuta 2010

Resitatiivi

Ei onnea luotu minulle,
se luotiin muita vasten,
se luotiin perhojen iloita
ja leikkiä nukkelasten!
Jos en sitä itse ma särkisikään,
sen särkevät multa toiset:
nuo sääntöjen säveät seuraajat,
nuo homeisten lakien loiset,
joiden järki on jäykkä ja pimeä
ja tunne kuin tahkottu kivi,
mielipitehet museon hyllyltä
ja sielu kuin kirjan rivi,
joiden silmät on kierot ja karvahat
sitä kaikkea kaunista kohti,
joka lainakaapuja halveksii
ja omilla liikkua tohtii.

Te luulette, että mun henkeni
valeviisauteenne viihtyy:
mitä enemmän minua kiusaatte,
sitä enemmän mieleni kiihtyy.
Te luulette, että mun henkeni
veriottelussamme taipuu:
mitä enemmän minua sorratte,
sitä enemmän valtanne vaipuu.
Näennäisesti kenties taipua voin
yli voimien käypään valtaan,
mut kahleissakin minä säilytän
oman henkeni uhri-altaan;
ja jos ette elää salli mun,
niin tappakaa minut vainen:
minä olen vankina vaarallinen
ja kelvoton alamainen.

. L Onerva -
Liekkisydän (Tammi 2010)
kuva Elin Danielson-Gambogi (Naiset taiteen rajoilla, Riitta Konttinen, Tammi 2010)

keskiviikko 11. elokuuta 2010

KAI TULIN LUMOTUKSI KUN LUIN TYTTÖNÄ SITÄ UPEAA...


Kai tulin lumotuksi
kun luin tyttönä sitä
upeaa ulkomaista naista:
niin pimeys näytti kauniilta.

Se päivä yöllä oliko
vai pelkkä taivas keskipäivällä?
En voinut ratkaista: se valo
loimotti niin mielipuolisesti.

Mehiläisistä tuli kuin perhosia
ja perhosista kuita säteineen.
Ne valaisivat nurmen allaan
ja uskoin: ne jokapäiväiset

sävelet, joita luonto
hyräili omaksi ilokseen,
kuuluivat jättiläisille, ne
kun esittivät jylhää oopperaa.

Päiväni sujuivat sen jälkeen
mahtavan rytmin mukaan.
Kaikista ankein kaunistui
kuin ykskantaan kutsuttuna juhlaan.

En millään voi selittää
sellaista mielen muutosta.
Se on kuin uskoon tulo: täytyy
kokea, ei vain kuulla toisilta.

Se oli jumalaista hulluutta.
Jos vaivun vielä joskus uudestaan
surkeaan tervejärkisyyteen,
parannus siihen on lukea

taas järkäleittäin sulaa noituutta.
Tietäjät vaipuivat jo uneen,
vaan lumous on kuin Jumala:
se kestää iäisestä iäiseen.

-Emily Dickinson -
Golgatan kuningatar (Tammi 2004, suomennos Merja Virolainen)

I think I was enchanted
When first a sombre Girl -
I read that Foreign Lady -
The Dark - felt beautiful -

And whetever it was noon at night -
Or only Heaven - at Noon -
For very Lunacy of Light
I had not power to tell -

The Bees - became as Butterflies -
The Butterflies - as Swans -
Approached - and spurned the narrow Grass -
And just the meanest Tunes

That Nature murmured to herself
To keep herself in Cheer -
I took for Giants - practising
Titanic Opera -

The Days - to Mighty Metres stept -
The Homeliest - adorned
As if unto a Jubilee
'Twere suddenly confirmed -

I could not have defined the change -
Conversion of the Mind
Like Sanctifying in the Soul -
Is witnessed - not explained -

'Twas a Divine Insanity -
The Danger to be Sane
Should I again experience -
'Tis Antidote to turn -

To Tomes of solid Witchcraft -
Magicians be asleep -
But Magic - hath an Element
Like Deity - to keep -

- Emily Dickinson -
The Complete Poems of Emily Dickinson
kuva Hanne

lauantai 7. elokuuta 2010

TÄTÄ ON KAIPAAMINEN: AALTOILUA KOTIA VAILLA...

Tätä on kaipaaminen: aaltoilua
kotia vailla ajan meressä.
Ja tätä toiveet: vuoropuhelua
hetken ja ikuisuuden välillä.

Tätä on elämä. Kunnes päivän mennen
hetkistä yksinäisin vyörähtää
ja hymyillen kuin yksikään ei ennen
Ikuista vastaan vaiti jää.

- Rainer Maria Rilke -
suomennos Anna-Maija Raittila
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Tuure

torstai 5. elokuuta 2010

TUULELTA ON LEIKATTU SIIVET, VIRTA EI SOI. KATSOT...


Tuulelta on leikattu siivet,
virta ei soi.
Katson tyhjälle, pimeälle ulapalle,
ymmärrän:
et ole tulipatsas,
et tuulenhenki.
Olet avohaava minun sydämessäni.

Koskaan en halua sen parantuvan.

- Raakel Liehu -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Hanne

maanantai 2. elokuuta 2010

SINUN LANTIOSI, NAISTEN VAIVOISTA PALJON KÄRSINEET...

Sinun lantiosi, naisten vaivoista paljon kärsineet
uumasi painautuvat kaakeliuunia vasten,
siinä sinä seisot, ilottoman rauhallisesti tuijotat
miestä aivan kuin huonekalua tai patsasta.
Hameesi on antelias karamellipussi, täynnä
tuttuja suloja. Älä pane pahaksesi, jos
mies luulee ymmärtäneensä sen minkä on käsittänyt väärin. (Vaikka
rakkauden kiemurainen tie on jo saanut hänet huohottamaan.)
Ja tämä torjuttu ilo: niin kuin happo
yhtyy metalliin, himokkaasti, kylmästi.

- György Petri -
Yhteisessä sateessa (WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Ilona

sunnuntai 1. elokuuta 2010

MÄ MUISTAN SUN MUSTIKKASUUN. SÄ MUISTAT SEN KAIKEN MUUN...


Mä muistan sun mustikkasuun,
sä muistat sen kaiken muun

Mä muistan sun ihon ja savukkeen tuoksun,
sä muistat meidän kuuman virran juoksun

Mä muistan sun polven muodon,
sä muistat rakkauden luodon

Mä muistan suven oudon, kuuman,
sä muistat sen piinan, huuman

Mä muistan sut ja täysikuun,
sä muistat vain mut ja mustikkasuun

♥♥♥♥♥♥

Sä muistat kaiken muun,
mut mä vain sun mutrusuun

Sä muistat mun ihon hajun,
mä vain sen tunteen rajun

Sä muistat sen mökin oudon,
mä muistan sen yön soudon

Sä muistat mut ja täysikuun,
mä muistan sut ja mutrusuun

- Leena Lumi -
kuva Hanne