keskiviikko 31. elokuuta 2011

PURE, MINÄ PYYSIN, PURE MINUN KAULAANI SINUN...

Pure, minä pyysin, pure
minun kaulaani
sinun sielusi kuva,
näytä minulle
kuka sinä olet, piirrä
minun verelläni

Ja sen sinä teit, painoit
kuin loputtoman janoinen eläin
suunsa kirkkaaseen veteen
suusi minun kaulalleni
ja piirsit hampaillasi
siihen oman kuvasi,
Sinut

Sinä teit sen, täytit
tämän toiveen, unelman
kaltaisen, kaipauksen siunaaman

Ja sinä väritit
kuvasi minun kaulallani
saamalla lanteesi
aallon kaltaisella liikkeellä
minut keksimään
ummistetuin silmin
väreille uudet nimet

- Tommy Tabermann -
Eroottiset runot (Gummerus 2009)
kuva Runotalo

tiistai 30. elokuuta 2011

ELOKUUN ILTAPÄIVÄNÄ

Ensimmäinen keltainen lehti,
sydämen ensimmäinen epärytmi
ja nyt tajuat:
päättyy,
huomenna, tänään,
viikkojen tai vuosien kuluttua.
Tulee
se hetki,
jähmettyvät
vedet, suonet.
Ilmassa ja maassa
kivun purppura
sitten etäisyys,
kulta.

- Lassi Nummi -
Vain unen varjo (Otava 1997)

torstai 25. elokuuta 2011

KUKA ON TUO KAUNOTAR ILTANI HÄMYSSÄ?

Kuka on tuo kaunotar iltani hämyssä?
Kaunis on mekkonsa, niin kauniit kutrinsa.
Mistä saapui näkymä niin utuinen, sadunomainen.

Taikuri on tehnyt kuutamon kanssa taikojaan öisin.
Pakkanen on koskettanut kauneuden synnyttämiseksi.

Syntyykö kauneus pimeydestä, tuskasta?

Oi, minä pidän tästä!

Minä rakastan rähjääntynyttä,
repaleista, arpeutunutta omaa itseäni;
elämän kolhimaa, sen puremaa, lähes nielemää.

Olen sellaisena kuin olen rakastettava.
Minulle itselleni kaikkein rakkain.

- Runotalo -

lauantai 20. elokuuta 2011

UNELMA

"Rakkaus tuli..."

ja kaikki muu tuli rakkauden kanssa:
vetten yllä siltojen ihana kaari,
suru, kaipaus ja kuolema.

- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 2003)

perjantai 12. elokuuta 2011

Luultavasti odotan sinua


Alkukesän ruusut
tuovat sinut vielä kauan mieleeni,
ja siihen aikaan, kun kesä alkaa,
on erityinen tuoksujen ja tunteiden seos
jonka vain minä vaistoan,
se on minun sydänkemiaani: akasioiden suru -
jos olen surullinen, se johtuu akasioista. Kauan
sinä lähetät vielä rakkauden pieniä salamoita.
Joskus sinusta tulee auringonpaisteen tuuliratsastaja,
joskus sytyttelet joulukynttilöitä.
Ja joskus taas meloni on suolainen.
Ja sinä katsot minua vielä monta monituista kertaa.
En halua unohtaa enkä liioin muistaa.
On oleva tuhansia pikku hetkiä
jaettuna aamunkoittoihin, päiviin, öihin,
ikävään ja himoon, kaupunkeihin ja kyliin,
keväisiin, syksyihin, kesiin, uneen, valveeseen,
musiikkiin, hiljaisuuteen, auringonpaisteeseen, lumipyryyn,
niin että kaikkea riittäisi pitkiksi vuosiksi.
Miten paljon me leikimme ennen sitä!
Miten kauan odotimme toisiamme, annoimme odottaa toisiamme!
Kivuksi pingotettu himo.
Ja jokainen syleily oli ensimmäinen.
Vasta nyt tiedän sen, viimeisen syleilyn jälkeen.
Mutta jo silloin: jokin lamauttava etäisyys,
jokin suloinen vieraus, jokin pyörryttävä mahdottomuus.
Jo silloin vatsassa vääntelehtivä itku.
Jo silloin, myös silmiesi edessä: poissaolossasi
niin kuin sylissäsi.
Muistojesi evankeliumissa, jo silloin.

- Erzsébet Tóth -
Aamut, hiukset hajallaan (WSOY 2011, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Iines

perjantai 5. elokuuta 2011

ON JOTAKIN SAKEAA, YHTENÄISTÄ, POHJAAN JUUTTUNUTTA...

On jotakin sakeaa, yhtenäistä, pohjaan juuttunutta,
joka toistaa numeroaan ja tunnussäveltään.
Huomaa kyllä miten kivet ovat koskettaneet aikaa,
niiden hienossa aineksessa tuntuu iän tuoksu
ja suolan ja unen tuoksu meren saattamassa vedessä.

Minua ympäröi jokin yksi ja sama, yksi ainoa liike:
kun kuuluu sana yö, sen kaikuun iskostuu
mineraalin raskaus, ihon valo:
vehnän, norsunluun, itkun muste,
ikäloput, haalistuneet, yhdenmuotoiset esineet,
nahkaiset, puiset, villaiset,
sulkeutuvat ympärilleni kuin seinät.

Teen äänetöntä työtä, kaartelen itseni yllä
kuin korppi kuoleman yllä, surupukuinen korppi.
Mietiskelen vuodenaikojen avaruuteen, keskukseen
eristäytyneenä, hiljaisen maantieteen ympäröimänä:
taivaalta lankeaa osittainen lämpötila,
sekasortoisten ykseyksien äärimmäinen valtapiiri
kerääntyy yhteen, sulkee minut sisäänsä.

- Pablo Neruda -
Meren ja yön portit (Tammi 1980, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Petriina