torstai 30. syyskuuta 2010

TÄNÄ YÖNÄ VOIN KIRJOITTAA...

Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Kirjoittaa vaikkapa: "Yö on tähtikirkas
ja sinisinä värisevät kaukaiset planeetat".

Yötuuli kiertelee taivaalla ja laulaa.


Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Minä rakastin häntä, ja toisinaan hänkin rakasti minua.


Tällaisina öinä pidin häntä sylissäni.
Niin monet kerrat suutelin häntä loputtoman taivaan alla.


Hän rakasti minua, ja toisinaan minäkin rakastin häntä.
Miten olla rakastamatta hänen suuria kiinteitä silmiään.


Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet.


Kuunnella valtavaa yötä, sitäkin valtavampaa ilman häntä.
Ja runo laskeutuu sieluun kuin kaste niittyyn.


Mitä siitä ettei rakkauteni kyennyt pidättämään häntä.
Yö on tähtikirkas eikä hän ole luonani.


Siinä kaikki. Kaukana joku laulaa. Kaukana.
Minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.


Katseeni etsii häntä kuin lähestyäkseen.
Sydämeni etsii häntä, eikä hän ole luonani.


Sama yö joka vaalentaa samat puut.
Me, silloiset, emme ole samat enää.


En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta kuinka rakastin.
Minun ääneni hapuili tuulta yltääkseen hänen kuuluviinsa.


En rakasta häntä enää, totta kyllä, mutta ehkäpä rakastan.
Rakkaus on niin lyhyt ja unohdus niin pitkä.


Koska tällaisina öinä pidin häntä sylissäni
minun sieluni ei tyydy jäämään ilman häntä.

Vaikka tämä olisi viimeinen tuska jonka hän minulle tuottaa
ja nämä viimeiset säkeet jotka hänelle kirjoitan.


- Pablo Neruda -
Andien mainingit (SSKK 1973, suomennos Pentti Saaritsa)
kuva Iines

tiistai 28. syyskuuta 2010

HÄMÄRÄ, SYTYTÄ PIMEÄN VALO, SILLÄ OLEN KUOLLAKSENI...


Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä olen kuollakseni kyllästynyt
tähän kirkkauden julkeaan lähentelyyn.

Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä haluan nähdä vain muistojeni varjot,
en niiden totuutta.

Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä haluan olla yksin sisässäni,
vain savukkeeni paheellisen
tuoksun syleilemänä.

Hämärä, sytytä pimeän valo,
sillä kulkuni on yöeläimen:
löydän perille vain sinussa.

- Leena Lumi -

torstai 23. syyskuuta 2010

MUTTA MICHELE MAHER OLI JACKILLE SEKÄ VAARALLISEMPI ETTÄ...

Mutta Michele Maher oli Jackille sekä vaarallisempi että unohtumattomampi, koska hän oli ollut vain mahdollinen suhde. Ja eivätkö ne ole niitä kaikkein tuhoisimpia?
Moni nainen tulee hulluksi siksi ettei pääse yli ensirakkaudestaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Eläkää sovinnossa menneisyyden kanssa. Älkää unohtako sitä, mutta antakaa sille anteeksi.

John Irvingin kirjasta Kunnes löydän sinut (Until I Find You, Tammi 2007)
kuvat Runotalo

tiistai 21. syyskuuta 2010

HÄMÄRTÄÄ, JA HELLYYS LASKEUTUU...

Hämärtää,
ja hellyys laskeutuu
maan ylle,
peittelee haavat, arvet


Se minkä on oltava pehmeää
on pehmeää:
järven vesi, kissan selkä, äkillinen katse
Se minkä on oltava kovaa ja lujaa
on niin kovaa ja lujaa
kuin sen on oltava:
luut, tahto, puu tuulessa, kattila tulella


Hämärtää hellästi
eikä pimeys kykene olemaan
suurempi kuin hellyys


- Tommy Tabermann -
Veren sokeri (Gummerus 2008)

lauantai 18. syyskuuta 2010

EI SE MITÄÄN VAIKKA MINUSSA VÄLKKYY ALE...

Ei se mitään
vaikka minussa välkkyy
ale
ale
ale


ei se mitään
vaikka olisin kirpputorilöytö


tiedän yhä eläväni
tiedän yhä vereni kiertävän
koskina putoavan kallioilta
siellä
mihin jalkasi ei jätä jälkiä
eikä kätesi järkytä


mutta sinä kaipaat
kaipaat janoon asti


en minä sinulle juotavaa anna
etsi kaivo
etsi minusta se kaivo
johon kasvosi peilautuvat
sitten kun tuuli on tyyntynyt


- Kyllikki Mehto -
Elämän virrassa (Keski-Suomen Kynäri ry 2007)
kuva Iines

torstai 16. syyskuuta 2010

TEINIRAKAS, SANOT JA HYMYILET LÄPI VUOSIKYMMENTEN. KÄTENI...

Teinirakas, sanot ja hymyilet läpi vuosikymmenten.
Käteni tutusti vyötärösi ympärillä kuin silloin joskus.

Syyskuun yö ympärillämme kylmänä vaippana.
Vaan ei hätää: Lämmitämme toisiamme.

Vesi on märkää ja mustaa, eikä hellyyttä kukaan enää pelkää,
vaan kosken lämpimin, hellin huulin sinua poskeen.

Kuiskaamme viimeiset sanat ja lähden,
mutta palaan kerran vielä...'hei' ja 'hei'

Ja siinä sinä seisot kuin olet aina seisonut:
odottamassa minua.

Missään ei koske. Ei satu ollenkaan.
Näin on hyvä. Näin on ihan hyvä.

- Leena Lumi -

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

SYYSKUU!

Minä hymyilen, sillä en saata olla hymyilemättä.


Tämä ei ole vain huulten hymyä,
sillä tämä hymy karkaa aina silmiini saakka,
säihkyy sieltä niin, että kaikki kysyvät:
Mitä ihanaa sinulle on tapahtunut?


Hymyni saa poskipääni hehkumaan,
paljastaa niskani suudelmillesi,
väräjää sisälläni asti.


Nyt kaikki arvaavat:
Sinä eilen minussa. Minä eilen sinussa.
Rakkauden kemiaa, hellyyden matematiikkaa.
Syyskuu!

- Leena Lumi -

maanantai 13. syyskuuta 2010


Suo niin upottava
ettei oksan varjoakaan kestä
pidättää päivän pelon silmissään.
Karpalo nousee käteen tyhjyydestä.
Yön kurpalla on vettä äänessään.

- Mirkka Rekola -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Sandy Pimenoff (Iurima Ultima)

perjantai 10. syyskuuta 2010

ON THE LONG MELANCHOLY DAYS...


On the long melancholy days
you look up sitting on the threshold of your cabin,
- this  I know, and you wonder, my son.
It's nobody's fault,
that the landscape is melancholy,
that your heart carries grief,
it's nobody's fault,
that you have to exhaust yourself in waters,
that I've rowed about:
I gIve you a present, my son
I give you the earth that's left after me
and that will cover me
I give you all my thoughts and a house,
and all this you have to carry in pain:
I give you even more
I give you all that you want
and it's nobody's fault,
that you choose that
which is worthless
and guard that
which you have to give up in pain
My son, choose something else
than what I give to you
choose right amongst the trash
that's left: build up a fire and go, my son.

Alakuloisina pitkinä päivinä
katselet ylös majasi kynnyspuulla istuen,
- tämän tiedän, ja kyselet, poikani.
Ei ole kenenkään syy,
että maisemassa on hiljaista,
että sinun sydämesi surua kantaa,
ei ole kenenkään syy,
että sinun on näännyttävä vesiin,
joita olen soutanut:
minä annan sinulle maan, joka minulta jää
ja minut peittää
Annan sinulle ajatukseni ja talon,
ja kaikki tämä sinun on
kipua tuntien kannettava:
annan sinulle enemmänkin
mitä sinä vain haluat
eikä ole kenenkään syy,
että sinä valitset sen,
joka arvotonta on,
ja vartioit sitä,
josta on kivulla luovuttava
Poikani, valitse jotain muuta
kuin mitä minä sinulle annan
Valitse oikein tämän rihkaman joukosta,
joka jää: sytytä rovio ja mene, poikani

- Kalevi Rahikainen -
käännös englanniksi Klaus Rahikainen

torstai 9. syyskuuta 2010

PÄIVÄ VIILENEE


Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.

- Edith Södergran -
Runoja (WSOY 1969)

tiistai 7. syyskuuta 2010

MINÄ PUHUN SINULLE UNOHDUKSESTA...

Minä puhun sinulle unohduksesta
tulevaisuudesta muistin,
kaikki toistuu eikä toistu,
minä puhun unohduksen vesistä,
minä annan muistin olla,
ja se on toinen.
Sanon rakastettu, kaivattu,
ja hän on mennyt. Ja hän on täällä.

- Mirkka Rekola -
Vain unen varjo (Otava 1997)
kuva Tuure

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

RIPSISSÄNI TUHANNET TÄHDET, KUU MATKASSANI, AURINKO...


Ripsissäni tuhannet tähdet,
kuu matkassani,
aurinko sydämessäni,
maapallon meret suonissani,
keijun siipipöly ihollani.

Lammen peili:
heijastus sinusta, minusta
- taivaan kuvajainen.

Ripsissäni tuhannet tähdet!

- Runotalon Sari & Leena Lumi -
kuva Runotalo

perjantai 3. syyskuuta 2010

LIEKKISIIVET


Oli suuri ja tuskan-kaunis
yö jolloin kirposivat
ajan, paikan ja järjen kahleet
ja kuin linnut sokaisemat

valotulvan sielumme syöksyi
jumalaiseen vapauteen
ja kuin kaksi liekkiä yhtyi
tulen elävään patsaaseen.

Ja Eroksen alttarilla
lepäs ruumiimme liekehtivät;
saman tulen ja saman kaipuun
ne olivat sytyttämät.

Ei nähnyt silmä, ei kuullut
enää korvamme muuta kuin
tulisiipien huminan, soiton,
sinä suutelit palavin suin

tulen soidessa ympärillämme,
tulisiipien kantaissa päin
meren, taivaan takaista rantaa
läpi pilvien liekehtiväin.

- Yrjö Kaijärvi -
Yrjö Kaijärven Kauneimmat Runot (Otava 1956)
kuva Tuure