kuin hajoava huhtikuu.
Kun siihen silmä kajoaa
se riisuutuu
se hajoaa.
Se kaiken-paljastuksen kuu
se häpeäänsä sairastaa.
Ei ankeampaa tuttavaa
kuin sielunsairas huhtikuu.
- Aaro Hellaakoski -
Jääpeili
kuva Iines
lauantai 16. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mietin tuota runoa.Tulee mieleen se,että kun pitkän talven jälkeen koittaa huhtikuu,päivät pitenevät ja valon määrä yhtäkkiä lisääntyy,voi se tuntua aika julmaltakin ja masentavalta.Muistaakseni itsemurhiakin tehdään eniten juuri silloin.Joten tuo runo tuo sen ahdistuksen hyvin esille ja kuvakin sopii siihen hyvin.
VastaaPoistaJael, nimenomaan huhtikuussa tehdään eniten itsemurhia. Ei marraskuussa. Huhtikuu on julma ja paljastaa kaiken, kaiken...ei ole vielä lehvistön suojaa ja valon määrä on ylitsetulviva.
VastaaPoistaTuo "huhtikuu on kuukausista julmin" on mielenkiintoinen! Itseni on vaikea samastua siihen, kun olen niin kevätihminen ja piristyn kun talvi viimein väistyy. Yaelian ja sinä avasitte ajatusta kuitenkin hyvin; kevät voi tuoda uuvuttavan riittämättömyyden tunteen.
VastaaPoistaAnki, ehkä siis tarkoitat tässä blogissa aikaisemmin julkaisemaani T.S.Eliotin runoa 'Huhtikuu on kuukausista julmin...'Tämä ei ole se, vaan toinen samalla tavoin aihetta käsittelevä.
VastaaPoistaMinä olen syntynyt toukokuussa, mutta huhtikuu ei ole kauheasti suosikkini. Sitten taas on aika mukavaa, kun lehti on puussa.
Anki, kaikki on huhtikuussa liian alastonta, kaikki näkyy, ei ole edes hämärän, ei lehvistön suojaa. Vain liikaa valoa, joka ei suo edes varjoa. Valon ja varjon leikki on minun juttuni.
Silti on todella kiva, että sinä olet piristynyt;-)
Tästä Hellaakosken runosta pidän. Siinä on jotakin, mikä koskettaa syvältä ja pistää pohtimaan sanojen merkitystä. Minä varmaankin tarvitsen tällaista melankolista, ilotontakin riimittelyä. Minusta hieno runo.
VastaaPoistaAnja, Hellaakoski leikkaa aina syvältä. Hän on jotenkin...armoton. Minäkin pidän melankoliasta ja tummasta.
VastaaPoistaHellaakoskesta pidän minäkin, paljon. Tästäkin.
VastaaPoistaKuva on oikein onnistunut.
Petriina, hän lienee suomalaisen sielun tulkki, kuten Leinokin omalla tavallaan ja Sarkia. Suomessa en ikinä ole moittinut runoilijoita. Se taito meillä osataan.
VastaaPoistaIines on blogistanian loistavin kuvaaja!