jätän joukon meluisan,
kun yllä tammien
näen kalpeiden tähtien
kukkivan.
Tiet haluan silottaa,
harvoin kulkee kukaan
iltaniittyä kalpeaa!
Hellin yhtä unelmaa:
Tulet mukaan.
Illalla puutarhan hämyssä
mielimme kaukaisuuksiin.
"Ovat kätesi valkeaa silkkiä..."
Hän hämmästyy: "Sanot sen niin..."
On jokin astunut puutarhaan
veräjän narahtamatta.
Läheisyydessä sen eivät ruusutkaan
voi olla vapisematta.
- Rainer Maria Rilke -
suomennos Eve Rehn
Eve nukkui pois pitkällisen sairauden uuvuttamana 28.12.2010.
Niin kaunista.
VastaaPoistaKyyneleet silmissä luin tämän..
VastaaPoistaTuure ja Susa, kuka astuikaan puutarhaan...
VastaaPoistarakkaus ja kuolema...ovatko ne eri vai sama...
Niin...
VastaaPoistajäin miettimään...
kaunista..
sekä Rakkaus että Kuolema..
Eve, unvergessen! Kiitos ihanista käännöksistäsi kuten tämä Rilken runo.
VastaaPoistaAllu,genau: Sie ist unvergissen...Ja tämäkin käännös on kuin helähdys kirkaalta tähdeltä, joka juuri syttyi taivaallemme.
VastaaPoistaOlen niin liidellyt oman ihanan louluni lumoissa, että tämä suru-uutinen palautti minut taas maan pinnalle.
VastaaPoistaNuku, Eve, rauhaisaa unta.
Unelma, ei Eve haluaisi meitä pysäyttää. Hän oli täynnä elämää ja hänestä olisin tänään saanut vahvimman tuen eläinrääkkäysasiaankin. Ystäväsi Anja astui Even tilalle ja Tuija sitä ennen. Ole sinä Unelma nyt rauhassa vain. Minä toivon sinulle nyt kaikkea unelmankeveää. Kirja lähtee sinulle huomenna. Lepää...
VastaaPoista