Kerran mä tiesin
miltä tuntuu taivas
suu suuta vasten.
Sen pienen hetken.
kun hairahdit muhun päin
ja annoit kaiken olla.
Ja sekunniksi mä haihduin veden päällä
ja kuulin ne äänet,
joista kukaan ei puhu.
Sinä hetkenä olin
maailman ainoa tyttö,
sulle juuri se oikea.
- Annika Santalahti -
Scriptor
maanantai 20. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana rakkausruno.Se tunne,olla se ainoa,on kyllä ihana....
VastaaPoistaJael, tämä on niin jotnekin aito...
VastaaPoista