joka surmaa nuoruuden
ja tekee alhaisimman kunniaksi:
tappaa.
Mutta sammalen hiipiessä kasvojani pitkin
tahdon muistuttaa siitä,
miksi taistelimme:
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus.
- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925 - 1978 (WSOY 2003)
kuva Anne
Eilisen Tali-Ihantala elokuvan jälkeen tämä runo on suoraan suoneen.
VastaaPoistaSammalen hiipiessä kasvoja pitkin haluaa varmasti muistuttaa, miksi taisteltiin. Kokemus sodan kauhuista on taatusti painanut mielen pohjalla sotilaan loppuelämän ajan.
Anja, minä en kertakaikkiaan ehdi olenkaan katsoa televisiota. Lumimies aikoo taas katsoa Tuntemattoman, joka onkin hieno elokuva, mutta minä luen silloinkin.
VastaaPoistaMonet eivät selvinneet sodasta ilman henkisiä vammoja. Onneksi isäni selvisi yhdestä tosi kauheasta asiasta huolimatta. Hän oli aina täynnä naurua, aurinkova, valoa...Näitä sodan aikaan liittyviä kirjoja lukeneena olen havainnut, että moni kantoi raskasta henkistä taakkaa, joka tuntui myös ympäristöön.
Vau, mikä kuva! Näitä sun kuvia on tultava bongailemaan myöhemminkin...
VastaaPoistaPurnau, tämä on kyllä aika huippu. Ja tämä ei ole oma. Alhaalla on aina kuvan ottajan nimi, jota klikkaamalla pääsee ko.henkilön blogiin. Ellei ole blogia, on vain kuvan ottajan nimi ja tietty osa kuvista on myös omia.
VastaaPoistanyt tuli itku.. tämä runo tuli lihaani syvälle.. tiedän tämän vuoden tapahtumat ja jos kuvaisin eläni alkua ei sitä voisi paremmin kuvata.. no en minä nyt ihan kovaa itse, pisti vain hiljaiseksi ja on aika mennä nukkumaan..
VastaaPoistaAikatherine, minäkin olen tänään kyynelehtinyt. Mutta tänään muuta asiaa.
VastaaPoistaMika osasi myös runoilla.
Minä kyynelehdin aina kun kuulen Sotaveteraanin Iltahuudon...Siellä oli isäkin melkein lapsena vain.