Riisui alasti syksyn kylmään,
sovitti ylleni tähtien viittaa,
päätyi jään ja lumen tähtiin.
Itse Elämä julisti minut Lumen Valtiattareksi.
Mikä helpotus kulkea miellyttämättä epämiellyttäviä,
mikä onni olla tähtien mailla ja tajuta:
en ole mitään vailla!
- Leena Lumi -
Niin kaunis kuva ihanan runosi seurana!
VastaaPoistaJännittävää tosiaan, miten alitajunta tekee työtään! Edithin saman nimisessä runossahan on niin paljon yhtäläistä teemaa, vaikka muoto ja sanat ovatkin aivan toiset.
Oi mikä sisu sinulla onkaan;-) Minä en olisi ehkä jaksanut/ehtinyt tms. Kiitos sanoistasi ja toivon, että ne ovat totta, sillä vien tämän kuvan käyntikorttiini, koska siinä on oltava edes hiukan lunta.
VastaaPoistaNo, onneksi esim. sanaan päätös kenelläkään ei ole tekijänoikeutta;-)
Edithin runokirja on koko ajan likelläni, ollut jo teinivuosista. Koen hänen runonsa kuin itseni, mutta kyllähän tästä eron huomaa. Ja hän oli auringon palvoja, minä lumen. Olin tässä myös hirveän vahva, ehkä hiukan ylikin, sillä tosiaankin vähän putsasin 'ympäristöäni', mutta se helpotti.
Totta kai ovat totta Leena!
VastaaPoistaOlet tunnelmallisesti mietteissäsi tuossa kuvassa...sopii varmasti hyvin käyntikorttiinkin. Kuvasta välittyy niin rauhallinen tunnelmakin.
Edith on tosiaan ollut minunkin suosikkejani jo melkoisen nuoresta. :)