tiedätkö, olen kasvanut
joutomaaksi, tyhjäksi
epäsivistynyt
näetkö, olen pukenut kuusen
valkeaan kauluspaitaan
suon silmissä ikuisuus
ja kiimaiset sammakot
lukittuneina toisiaan vasten
miljoonia vuosia paksu
rahkasammal
ottaa syvyyksiinsä
unohtaa ja säilyttää
järven
peili
särkyy
sirpaleiksi
alkulintu herää
huutaa maailman auki
kolmessa sekunnissa
ja niin sinä tulet minuun
kuin kaiku haljenneista kallioista
ja erämaa on taas hiljainen