kieltäkää koiraa haukkumasta mehukasta luuta
hiljentäkää pianot, rummut tukahduttakaa
antakaa surijoitten tulla, esiin arkku kantakaa.
Antakaa lentokoneitten taivasta valittaen kaartaa,
hän on kuollut savukirjaimin pilviin kirjoittakaa.
Kantakoon toripulut valkeissa kauloissaan mustia seppeleitä,
käyttäköön liikennepoliisit mustia käsineitä.
Hän oli pohjoinen, itä, länsi ja etelä,
hän oli sunnuntai, minun työviikkoni
keskipäiväni, keskiyöni, puheeni ja lauluni:
luulin, että rakkaus kestää ikuisesti, olin väärässä.
En päästä tähtiä talooni; ne kaikki sammuttakaa
riisukaa aurinko, kuu paketoikaa,
kaatakaa meret tyhjiin, pois metsät pyyhkikää;
mikään ei enää koskaan voi mitään hyvää synnyttää.
- W.H.Auden -
Maailman runosydän (WSOY 1998, suomennos Risto Ahti)
kuva Viggo Wallensköld, Permanence, 2011
sydän!
VastaaPoista(Sattumalta vilkaisin tänne, vaikken uusia päivityksiä odottanutkaan. Vai oliko se sattumaa........)
Sanna, laittaisin sen kuten silloin joskus, mutta kun en osaa, eikä edes R. muista, miten sen silloin teimme...
PoistaTelepatiaa!
Sydän!
Luetko paljon kirjoja, kun sinulla on tämä kirja blogi, esittelen blogissani mm.Tamara Lundin kirjaa,jonka ehti kirjoittaa ennen kuolemaansa, oletko lukenut sen.?
VastaaPoistaPike, luen liikaa kirjoja;) Tämä on runoblogini, joka on kuin hiljainen virta...En ole lukenut sitä vielä.
Poista