Paljasti talven, mustan paratiisin
Ja viimeinen pelko joka minusta karisi
Antoi vapauden ja kosteiden
Lämpimien luolien unen
Olin unien valtias
Kuhankeittäjä ja silkkiäispuu
Ja odotin lauhkeaa ilmaa
Korkeita sypressejä
Avoautoja ja paljaita jalkapohjia
Ja hiekkaa joka rakastaisi jalanjälkiäni
Kuin näkymätön maan jumalatar
Tai vesilintu, kahlaaja
- Kirsti Simonsuuri -
Rakkaus tuli kun lähdin maan ääriin (Tammi 2000)
kuva Hannele Salmela
Oi tämä kuva tähän runoon! Mulla on tähän ihan toisenlaiset kuvat, mielikuvat. Tämä vei vähän uusiin, pelkistetympiin tai ehkä jollakin tapaa ankaranpiin (ihan hyvällä tavalla!) tunnelmiin.Toimii oikein hyvin!
VastaaPoistaSanna, toimiiko! Sitten kai vien tämän heti tämän elokuufanituksen jälkeen Lumiin.
VastaaPoistaLumikarpalossa kommentoit vain sinä sen jälkeen kun se linkki katosi. Kumpikaan meistä ei muista, miten sen aikanaan saimme niin, että se vielä näytti runon vaihtumisenkin. Täällä voi kokeilla, Lumissa vähän tarkemmalla seurallla. Runoihmiset ovat rohkeampia muut.
Kollasin kuule pintrestissäkin ja vesilintujakin jo mietin, kahlaajia, mutta siitä tuli silleen vain kaunis, ei Kirsti, jota nyt käänsin vähän ahmatolaiseen suuntaan.
Pidän Hannelen ankarista ja pelkistetytistä kuvista eniten. Tässäkin on hieno värin vähyyden pelkistys. Siis: Pidän väreistä, mutta Hannele on yllättänyt minut muutaman kerran ihan Schjefbeckin tyyliin.
<3.