Ennen sammumistaan liekki leimahtaa,
ennen kuolemaansa joutsen joikuu.
Lienen liekki, joutsenlintu lien,
kuolo, sammuminen mua vartoo.
Salat syvimmät ma hautaan vien,
jollen joutsenlauluani laulaa saa.
Kohoo korkealle liekki sydämen.
Laula, joutsen viime laulus laula!
Vasta silloin, kaula ylpeä, taivu,
hehkurinta, aallon helmaan vaivu.
- Aino Kallas -
Runoilijaimme ääni (WSOY 1946)
Heti valppaana, kun Lumikarpalossa tapahtuu!;) Mietin kyllä liittyykö runon nimi jotenkin.....
VastaaPoistaAino Kallas on mulle tutumpi elämänsä kautta kuin teosten. Mulla on kyllä hyllyssä yksi vanha nahkaselkäinen kokoomateos häneltä, mutta en ole vielä tutustunut tarkemmin! Upea kuvavalinta tähän runoon.
Sanna, no ei, vaikka ystäväni isä ja toisen ystäväni puoliso...Kävi vain niin, että olin kylässä näistä toisen luona ja hän harrastaa vanhoja kirjoja kuten minäkin. Näin Runoilijaimme ääni ja ystäväni sanoi,' koko kirjasta sinä pidät eniten Joutsenlaulusta.' Olenko minä näin läpinäkyvä;) Lisäksi sain pitkään lainaan L. Onerva Valvottu yö.
PoistaAino Kallas on minulle tutuin päiväkirjojensa kautta. Luin niitä kun esikoinen alkoi syntyä, oli yllättävän kuuma toukokuun päivä ja olin bikineissä ison vatsani kanssa anoppilan puutarhassa lukemassa. Kaikki alkoivat touhottaa, mutta minä totesin että 'tästä en lähde ennen kuin Kallas on luettu loppuun', joten kai sen täytyi olla kiinnostavaa. Kuvasta saan kiittää Minttulia, jolle annoin runon ensisäkeet ja hän sitten tarjosi minulle parikin vaihtoehtoa joutsenkuvistaan.
<3